pakkokeino
SuomiMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
pakkokeino
- (oikeustiede) henkilön vapauksiin kajoavia keinoja, joista henkilö ei voi kieltäytyä; esimerkiksi rikoksen selvittämiseksi, rikosprosessin häiriöttömyyden turvaamiseksi ja rikollisen toiminnan jatkamisen estämiseksi; määritelty pakkokeinolaissa
- Vangitseminen on ankarin pakkokeino ja siitä päättää tuomioistuin.
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: /ˈpɑkːoˌkei̯no/
- tavutus: pak‧ko‧kei‧no
EtymologiaMuokkaa
yhdyssana sanoista pakko ja keino
Liittyvät sanatMuokkaa
AlakäsitteetMuokkaa
Aiheesta muuallaMuokkaa
- pakkokeino Kielitoimiston sanakirjassa