pakkokeino
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
pakkokeino
- (oikeustiede) henkilön vapauksiin kajoavia keinoja, joista henkilö ei voi kieltäytyä; esimerkiksi rikoksen selvittämiseksi, rikosprosessin häiriöttömyyden turvaamiseksi ja rikollisen toiminnan jatkamisen estämiseksi; määritelty pakkokeinolaissa
- Vangitseminen on ankarin pakkokeino ja siitä päättää tuomioistuin.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈpɑkːoˌkei̯no/
- tavutus: pak‧ko‧kei‧no
Etymologia muokkaa
yhdyssana sanoista pakko ja keino
Liittyvät sanat muokkaa
Alakäsitteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- pakkokeino Kielitoimiston sanakirjassa