kiinniotto

Suomi

Substantiivi

kiinniotto

1. lievä pakkokeino, jossa henkilö otetaan kiinni

Ääntäminen

• IPA: /ˈkiːnːiˌot̪ːo/
• tavutus: kiin‧ni‧ot‧to

Etymologia

yhdyssana sanoista kiinni ja otto

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

kiinniottokortti, kiinniottopakko

Aiheesta muualla

• kiinniotto Kielitoimiston sanakirjassa