vangitseminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavangitseminen (38)
- se, että vangitaan
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vangitseminen | vangitsemiset |
genetiivi | vangitsemisen | vangitsemisten vangitsemisien |
partitiivi | vangitsemista | vangitsemisia |
akkusatiivi | vangitseminen; vangitsemisen |
vangitsemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vangitsemisessa | vangitsemisissa |
elatiivi | vangitsemisesta | vangitsemisista |
illatiivi | vangitsemiseen | vangitsemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vangitsemisella | vangitsemisilla |
ablatiivi | vangitsemiselta | vangitsemisilta |
allatiivi | vangitsemiselle | vangitsemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vangitsemisena (vangitsemisna) |
vangitsemisina |
translatiivi | vangitsemiseksi | vangitsemisiksi |
abessiivi | vangitsemisetta | vangitsemisitta |
instruktiivi | – | vangitsemisin |
komitatiivi | – | vangitsemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | vangitsemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
vangitsemis- |
Etymologia
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- vangitseminen Tieteen termipankissa