Substantiivi

muokkaa

väline (48) (monikko välineet)

  1. esine tai instrumentti, jolla tehdään jotain
  2. keino
  3. neuvo

Etymologia

muokkaa

Johdos sanasta väli.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈʋælineˣ/, [ˈʋæline̞ˣ]
  • tavutus: vä‧li‧ne

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi väline välineet
genetiivi välineen välineiden
välineitten
partitiivi välinettä välineitä
akkusatiivi väline;
välineen
välineet
sisäpaikallissijat
inessiivi välineessä välineissä
elatiivi välineestä välineistä
illatiivi välineeseen välineisiin
välineihin
ulkopaikallissijat
adessiivi välineellä välineillä
ablatiivi välineeltä välineiltä
allatiivi välineelle välineille
muut sijamuodot
essiivi välineenä välineinä
translatiivi välineeksi välineiksi
abessiivi välineettä välineittä
instruktiivi välinein
komitatiivi välineine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo välinee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
välinet-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

apuväline, av-väline, ehkäisyväline, havaintoväline, ilmaisuväline, ilmoitusväline, ilotulitusväline, joukkoliikenneväline, kauneudenhoitoväline, keittiövälineet, kidutusväline, kirjoitusväline, kommunikaatioväline, kuljetusväline, kulkuväline, lasketteluväline, leikkiväline, liikenneväline, mainosväline, maksuväline, matkustusväline, mittausväline, muistiinpanoväline, pelastusväline, peliväline, pesuväline, pilailuväline, pyyntiväline, ruokailuväline, seksiväline, siivousväline, taisteluväline, tarjoiluväline, tiedotusväline, tietoväline, tuotantoväline, tutkimusväline, työväline, ulkoiluväline, urheiluväline, uutisväline, vaihtoväline, vammaisväline, varmuusväline, viestintäväline, viestiväline, voimisteluväline, välineaine, välinearvo, välinelaji, välineurheilu, välinevoimistelu, yhteysväline

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa