väline

Suomi

Substantiivi

väline (48) (monikko välineet)

1. esine tai instrumentti, jolla tehdään jotain
2. keino
3. neuvo

Etymologia

Johdos sanasta väli. Paavo Tikkasen vuonna 1847 käyttöön ottama uudissana.

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋælineˣ/, [ˈʋæline̞ˣ]

• tavutus: vä‧li‧ne

Käännökset

1. tarve-esine

englanti: tool, instrument espanja: instrumento, utensilio esperanto: ilo, instrumento ido: utensilo

latgalli: īpruova f., reiks m. ranska: instrument m., outil m. venäjä: инструмент

2. keino

englanti: means espanja: medio

latgalli: leidzieklis m. ranska: moyen m.

Liittyvät sanat

• välineellinen, väline-
• työkalu

Johdokset

• adjektiivit: välineellinen
• verbit: välineistää

Yhdyssanat

apuväline, av-väline, ehkäisyväline, havaintoväline, ilmaisuväline, ilmoitusväline, ilotulitusväline, joukkoliikenneväline, kauneudenhoitoväline, keittiövälineet, kidutusväline, kirjoitusväline, kommunikaatioväline, kuljetusväline, kulkuväline, lasketteluväline, leikkiväline, liikenneväline, mainosväline, maksuväline, matkustusväline, mittausväline, muistiinpanoväline, pelastusväline, peliväline, pesuväline, pilailuväline, pyyntiväline, ruokailuväline, seksiväline, siivousväline, taisteluväline, tarjoiluväline, tiedotusväline, tietoväline, tuotantoväline, tutkimusväline, työväline, ulkoiluväline, urheiluväline, uutisväline, vaihtoväline, vammaisväline, varmuusväline, viestintäväline, viestiväline, voimisteluväline, välineaine, välinearvo, välinelaji, välineurheilu, välinevoimistelu, yhteysväline

Aiheesta muualla

• väline Kielitoimiston sanakirjassa
• väline Tieteen termipankissa