SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

väline (48) (monikko välineet)

  1. esine tai instrumentti, jolla tehdään jotain
  2. keino
  3. neuvo

EtymologiaMuokkaa

Johdos sanasta väli. Paavo Tikkasen vuonna 1847 käyttöön ottama uudissana.[1]

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈʋælineˣ/, [ˈʋæline̞ˣ]
  • tavutus: vä‧li‧ne

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi väline välineet
genetiivi välineen välineiden
välineitten
partitiivi välinettä välineitä
akkusatiivi väline;
välineen
välineet
sisäpaikallissijat
inessiivi välineessä välineissä
elatiivi välineestä välineistä
illatiivi välineeseen välineisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi välineellä välineillä
ablatiivi välineeltä välineiltä
allatiivi välineelle välineille
muut sijamuodot
essiivi välineenä välineinä
translatiivi välineeksi välineiksi
abessiivi välineettä välineittä
instruktiivi välinein
komitatiivi välineine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

apuväline, av-väline, ehkäisyväline, havaintoväline, ilmaisuväline, ilmoitusväline, ilotulitusväline, joukkoliikenneväline, kauneudenhoitoväline, keittiövälineet, kidutusväline, kirjoitusväline, kommunikaatioväline, kuljetusväline, kulkuväline, lasketteluväline, leikkiväline, liikenneväline, mainosväline, maksuväline, matkustusväline, mittausväline, muistiinpanoväline, pelastusväline, peliväline, pesuväline, pilailuväline, pyyntiväline, ruokailuväline, seksiväline, siivousväline, taisteluväline, tarjoiluväline, tiedotusväline, tietoväline, tuotantoväline, tutkimusväline, työväline, ulkoiluväline, urheiluväline, uutisväline, vaihtoväline, vammaisväline, varmuusväline, viestintäväline, viestiväline, voimisteluväline, välineaine, välinearvo, välinelaji, välineurheilu, välinevoimistelu, yhteysväline

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004. Hakusana väli.