Substantiivi

muokkaa

menetelmä (10)

  1. järjestelmällinen menettelytapa t. -keino määrätarkoituksen saavuttamiseksi

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈmeneˌt̪elmæ/
  • tavutus: me‧ne‧tel‧mä

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi menetelmä menetelmät
genetiivi menetelmän menetelmien
(menetelmäin)
partitiivi menetelmää menetelmiä
akkusatiivi menetelmä;
menetelmän
menetelmät
sisäpaikallissijat
inessiivi menetelmässä menetelmissä
elatiivi menetelmästä menetelmistä
illatiivi menetelmään menetelmiin
ulkopaikallissijat
adessiivi menetelmällä menetelmillä
ablatiivi menetelmältä menetelmiltä
allatiivi menetelmälle menetelmille
muut sijamuodot
essiivi menetelmänä menetelminä
translatiivi menetelmäksi menetelmiksi
abessiivi menetelmättä menetelmittä
instruktiivi menetelmin
komitatiivi menetelmine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo menetelmä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Oppitekoinen uudissana 1900-luvun alusta.[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

menetellä, menettely, menettelytapa, metodi, proseduuri, toimia, toimintatapa, tieteellinen menetelmä

Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

aktiivimenetelmä, ampumamenetelmä, ehkäisymenetelmä, havaintomenetelmä, hoitomenetelmä, juustohöylämenetelmä, kasvatusmenetelmä, kolmivärimenetelmä, kuvantamismenetelmä, laajakuvamenetelmä, laakapainomenetelmä, luonnonmenetelmä, menetelmäoppi, menetelmätiede, mittausmenetelmä, mutumenetelmä, offsetmenetelmä, opetusmenetelmä, painomenetelmä, parannusmenetelmä, projektimenetelmä, pyyntimenetelmä, rytmimenetelmä, soodamenetelmä, sulfaattimenetelmä, sulfiittimenetelmä, syväpainomenetelmä, testausmenetelmä, tutkimusmenetelmä, työmenetelmä, valmistusmenetelmä, vertailumenetelmä, viljelymenetelmä

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kaisa Häkkinen. Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY, 2004: menetellä