Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

menetelmä (10)

  1. järjestelmällinen menettelytapa t. -keino määrätarkoituksen saavuttamiseksi

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmeneˌt̪elmæ/
  • tavutus: me‧ne‧tel‧mä

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi menetelmä menetelmät
genetiivi menetelmän menetelmien
(menetelmäin)
partitiivi menetelmää menetelmiä
akkusatiivi menetelmä;
menetelmän
menetelmät
sisäpaikallissijat
inessiivi menetelmässä menetelmissä
elatiivi menetelmästä menetelmistä
illatiivi menetelmään menetelmiin
ulkopaikallissijat
adessiivi menetelmällä menetelmillä
ablatiivi menetelmältä menetelmiltä
allatiivi menetelmälle menetelmille
muut sijamuodot
essiivi menetelmänä menetelminä
translatiivi menetelmäksi menetelmiksi
abessiivi menetelmättä menetelmittä
instruktiivi menetelmin
komitatiivi menetelmine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo menetelmä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Oppitekoinen uudissana 1900-luvun alusta.[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

menetellä, menettely, menettelytapa, metodi, proseduuri, toimia, toimintatapa, tieteellinen menetelmä

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

aktiivimenetelmä, ehkäisymenetelmä, havaintomenetelmä, hoitomenetelmä, juustohöylämenetelmä, kasvatusmenetelmä, kolmivärimenetelmä, kuvantamismenetelmä, laajakuvamenetelmä, laakapainomenetelmä, luonnonmenetelmä, menetelmäoppi, menetelmätiede, mittausmenetelmä, mutumenetelmä, offsetmenetelmä, opetusmenetelmä, painomenetelmä, parannusmenetelmä, projektimenetelmä, pyyntimenetelmä, rytmimenetelmä, soodamenetelmä, sulfaattimenetelmä, sulfiittimenetelmä, syväpainomenetelmä, testausmenetelmä, tutkimusmenetelmä, työmenetelmä, valmistusmenetelmä, vertailumenetelmä, viljelymenetelmä

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kaisa Häkkinen. Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY, 2004: menetellä