monikko
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- (kielitiede) sanan lukua ilmentävä muoto, joka viittaa moneen (samanlaiseen) nominiin, tai verbin tapauksessa siihen, että tekijöitä on monta (lyh. mon.)
- ”Kissa” on yksikkö, ”kissat” on monikko.
- (matematiikka) järjestetty lukujono, jossa on äärellinen määrä alkioita
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈmonikːo/
- tavutus: mo‧nik‧ko
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | monikko | monikot |
genetiivi | monikon | monikoiden monikoitten monikkojen |
partitiivi | monikkoa | monikkoja monikoita |
akkusatiivi | monikko; monikon |
monikot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | monikossa | monikoissa |
elatiivi | monikosta | monikoista |
illatiivi | monikkoon | monikkoihin monikoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | monikolla | monikoilla |
ablatiivi | monikolta | monikoilta |
allatiivi | monikolle | monikoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | monikkona | monikkoina monikoina |
translatiivi | monikoksi | monikoiksi |
abessiivi | monikotta | monikoitta |
instruktiivi | – | monikoin |
komitatiivi | – | monikkoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | moniko- | |
vahva vartalo | monikko- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Huomautukset
muokkaa- Yleensä monikko täydentää yksikköä, jolloin monikossa asioita tai tekijöitä on kaksi tai useampia. Joissakin kielissä on myös erillinen kaksikko täsmälleen kahteen viittaaville taivutusmuodoille. )
Käännökset
muokkaa1. kielitiede
|
|
Liittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaa- (kielitiede) pluraali
Johdokset
muokkaa- adjektiivit: monikollinen