verbi
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
verbi (5)
- (kielitiede) sanaluokka, johon kuuluvat sanat merkitsevät toimintaa tai tilaa
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈʋerbi/
- tavutus: ver‧bi
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | verbi | verbit |
| genetiivi | verbin | verbien (verbein) |
| partitiivi | verbiä | verbejä |
| akkusatiivi | verbi; verbin |
verbit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | verbissä | verbeissä |
| elatiivi | verbistä | verbeistä |
| illatiivi | verbiin | verbeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | verbillä | verbeillä |
| ablatiivi | verbiltä | verbeiltä |
| allatiivi | verbille | verbeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | verbinä | verbeinä |
| translatiivi | verbiksi | verbeiksi |
| abessiivi | verbittä | verbeittä |
| instruktiivi | – | verbein |
| komitatiivi | – | verbeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | verbi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
Käännökset muokkaa
1. toimintaa tai tilaa merkitsevä sana
|
|
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
apuverbi, deponenttiverbi, faktiiviverbi, faktitiiviverbi, intransitiiviverbi, kausatiiviverbi, kieltoverbi, liikeverbi, modaaliverbi, passiiviverbi, pääverbi, refleksiiviverbi, teettoverbi, transitiiviverbi, verbimuoto, verbinmuoto, yhdysverbi
Aiheesta muualla muokkaa
Italia muokkaa
Substantiivi muokkaa
verbi
- (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta verbo
Latina muokkaa
Substantiivi muokkaa
verbī
- (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta verbum