verbi
SuomiMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
verbi (5)
- (kielitiede) sanaluokka, johon kuuluvat sanat merkitsevät toimintaa tai tilaa
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: /ˈʋerbi/
- tavutus: ver‧bi
TaivutusMuokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | verbi | verbit |
genetiivi | verbin | verbien |
partitiivi | verbiä | verbejä |
akkusatiivi | verbi; verbin |
verbit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | verbissä | verbeissä |
elatiivi | verbistä | verbeistä |
illatiivi | verbiin | verbeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | verbillä | verbeillä |
ablatiivi | verbiltä | verbeiltä |
allatiivi | verbille | verbeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | verbinä | verbeinä |
translatiivi | verbiksi | verbeiksi |
abessiivi | verbittä | verbeittä |
instruktiivi | – | verbein |
komitatiivi | – | verbeine- + omistusliite |
EtymologiaMuokkaa
KäännöksetMuokkaa
1. toimintaa tai tilaa merkitsevä sana
|
|
Liittyvät sanatMuokkaa
SynonyymitMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa
apuverbi, deponenttiverbi, faktiiviverbi, faktitiiviverbi, intransitiiviverbi, kausatiiviverbi, kieltoverbi, liikeverbi, modaaliverbi, pääverbi, refleksiiviverbi, teettoverbi, transitiiviverbi, verbimuoto, verbinmuoto, yhdysverbi
Aiheesta muuallaMuokkaa
ItaliaMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
verbi
- (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta verbo
LatinaMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
verbī
- (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta verbum