Bulgaria muokkaa

Substantiivi muokkaa

глагол m.

  1. (kielitiede) verbi, teonsana

Etymologia muokkaa

  • slaavilaisen kantakielen sanasta *golgolъ (’puhe’; ’sana’)

Makedonia muokkaa

глагол m.

  1. (kielitiede) verbi, teonsana

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: [ˈɡɫaɡɔɫ]

Etymologia muokkaa

  • slaavilaisen kantakielen sanasta *golgolъ (’puhe’; ’sana’)

Serbokroaatti muokkaa

Substantiivi muokkaa

гла̏гол m.

  1. (kielitiede) verbi, teonsana

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ɡlâɡol/
Tavutus muokkaa
  • tavutus: гла‧гол

Etymologia muokkaa

  • slaavilaisen kantakielen sanasta *golgolъ (’puhe’; ’sana’)

Venäjä muokkaa

Substantiivi muokkaa

глаго́л m.

  1. (kielitiede) verbi, teonsana
    Глагол в русском языке выражается в формах вида, лица, рода, числа, наклонения, времени, залога.
    Venäjän kielen verbit taipuvat aspektissa, persoonassa, suvussa, luvussa, moduksessa, aikamuodossa ja pääluokassa.

Taivutus muokkaa

eloton yksikkö monikko
nominatiivi глаго́л глаго́лы
genetiivi глаго́ла глаго́лов
datiivi глаго́лу глаго́лам
akkusatiivi глаго́л глаго́лы
instrumentaali глаго́лом глаго́лами
prepositionaali глаго́ле глаго́лах

Etymologia muokkaa

  • muinaiskirkkoslaavin sanasta ⰳⰾⰰⰳⱁⰾⱏ (glagolŭ) (’puhe’; ’sana’; ’opetus’) < slaavilaisen kantakielen sanasta *golgolъ (’puhe’; ’sana’)

Liittyvät sanat muokkaa

Rinnakkaiset kirjoitusasut muokkaa