вре́мя n. (paino siirtyy päätteelle monikossa) [vrʲеmʲa]
- aika
- (kielitiede) aikamuoto, tempus
- во ~ aikana
| | yksikkö | monikko |
|---|
| nominatiivi | вре́мя | времена́ |
| genetiivi | вре́мени | времён |
| datiivi | вре́мени | времена́м |
| akkusatiivi | вре́мя | времена́ |
| instrumentaali | вре́менем | времена́ми |
| prepositionaali | вре́мени | времена́х |
