Katso myös: Tempus

Substantiivi

muokkaa

tempus (39)

  1. (kielitiede) aikaluokka, aikamuoto

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪empus/
  • tavutus: tem‧pus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tempus tempukset
genetiivi tempuksen tempusten
tempuksien
partitiivi tempusta tempuksia
akkusatiivi tempus;
tempuksen
tempukset
sisäpaikallissijat
inessiivi tempuksessa tempuksissa
elatiivi tempuksesta tempuksista
illatiivi tempukseen tempuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tempuksella tempuksilla
ablatiivi tempukselta tempuksilta
allatiivi tempukselle tempuksille
muut sijamuodot
essiivi tempuksena tempuksina
translatiivi tempukseksi tempuksiksi
abessiivi tempuksetta tempuksitta
instruktiivi tempuksin
komitatiivi tempuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tempukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
tempus-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

liittotempus

Aiheesta muualla

muokkaa
  • tempus Kielitoimiston sanakirjassa
  • tempus Tieteen termipankissa

Latina

muokkaa

Substantiivi

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi tempus tempora
akkusatiivi tempus tempora
genetiivi temporis temporum
datiivi temporī temporibus
ablatiivi tempore temporibus

tempus n. (3)

  1. aika, ajankohta
  2. (kielitiede) aikamuoto

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Tästä johtuvat tytärkielten sanat
muokkaa

Idiomit

muokkaa
  • O tempora, o mores. - Oi aikoja, oi tapoja.
  • Tempus fugit. - Aika rientää.

Substantiivi

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi tempus tempora
akkusatiivi tempus tempora
genetiivi temporis temporum
datiivi temporī temporibus
ablatiivi tempore temporibus

tempus n. (3)

  1. ohimo

Liittyvät sanat

muokkaa
Tästä johtuvat tytärkielten sanat
muokkaa
Lainat muissa kielissä
muokkaa

Substantiivi

muokkaa

tempus

  1. aikamuoto

Liittyvät sanat

muokkaa