aika
Suomi
muokkaaAdjektiivi
muokkaaaika (taipumaton)
- aimo, aikamoinen, eri, melkoinen
- Olet sinä aika tekijä.
- Aika veijari!
- Olet sinä aika poika! Suoritit tutkinnon ennätysajassa.
- aika tavalla, aika lailla
Etymologia
muokkaaMahdollisesti substantiivista aika. Sana on saattanut syntyä esimerkiksi seuraavasti: aikamies ’ikämies’ > ’täysi mies’, josta aika on sitten irronnut adjektiiviksi joka on saanut merkityksen ’täysikasvuinen, vahva, kunnon, iso’. Adverbimainen käyttö on sitten kehittynyt ilmauksesta kuten aika tavalla ’kunnon, kelpo tavalla’ > ’melko(isen)’.[1] Toinen vaihtoehto on, että sana on laina germaanisesta sanasta aiga.
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaAdverbi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa
- maailmankaikkeuden ominaisuus, joka etenee ja jossa kaikki tapahtuu; toistuvien luonnonilmiöiden avulla tai kellolla mitattava suure
- Aikaa voidaan mitata kellolla.
- kellolla mitattu ajanjakso, jolla on tietty kesto; myös määrittämätön jakso
- Entinen maailmanmestari Yohan Blake kellotti alkuerissä ajan 10,24. (yle.fi/urheilu)
- erityinen kausi, jolla on ominaista jokin
- vanha aika, uusi aika
- viime sotien aikaan
- määrätty hetki tai varattu ajanjakso
- Aika ei vain millään riittänyt.
- Haluaisin viipyä täällä kauemminkin, mutta minulla ei ole aikaa.
- Eikös teidän ole jo aika lähteä?
- (astrologia) ajanjaksoista, jolloin kevättasauspiste on tietyssä tähdistössä tai tietyllä 30 asteen sektorilla jollain sideerisellä eläinradalla
- Vesimiehen aika
Ääntäminen
muokkaaTaivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | aika | ajat |
genetiivi | ajan | aikojen (aikain) |
partitiivi | aikaa | aikoja |
akkusatiivi | aika; ajan |
ajat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ajassa | ajoissa |
elatiivi | ajasta | ajoista |
illatiivi | aikaan | aikoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ajalla | ajoilla |
ablatiivi | ajalta | ajoilta |
allatiivi | ajalle | ajoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | aikana | aikoina |
translatiivi | ajaksi | ajoiksi |
abessiivi | ajatta | ajoitta |
instruktiivi | – | ajoin |
komitatiivi | – | aikoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | aja- | |
vahva vartalo | aika- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaaSanaa on arveltu germaaniseksi lainaksi. Sanan aiempi merkitys on ollut ’mitta’[2].
Käännökset
muokkaa
|
|
Liittyvät sanat
muokkaaaika ajoin, aikailla, aikailu, aikaileminen, aikainen, aikaisin, aikalainen, aikamoinen, aikava, aikoa, ajankuluessa, ajanmittaan, ajastaa, ajaton, ajoissa, ajoittain, ajoittaen, hetki, kaikenaikaa, kaikin ajoin, kaikkina aikoina, minuutti, päivä, sekunti, tovi, tuokio, tunti, vuorokausi
Johdokset
muokkaaYhdyssanat
muokkaaaamiaisaika, adventtiaika, aika-aisti, aika-ajo, aikaansaannos, aika-arvo, aikaennätys, aikaero, aikaihminen, aikaikkuna, aikajako, aikajakso, aikajana, aikajärjestys, aikakaistale, aikakapseli, aikakauppa, aikakausi, aikakello, aikakirja, aikakone, aikakortti, aikakuva, aikakynnys, aikakysymys, aikakytkin, aikalainen, aikalaskelma, aikalasku, aikalaukaisin, aikalehmä, aikaleima, aikalippu, aikalisä, aikalukko, aikaluokka, aikamatka, aikamatkailu, aikamatkustus, aikamerkintä, aikamerkki, aikamies, aikamiespoika, aikamiina, aikamitta, aikamuoto, aikamäärä, aikamääräys, aikanäyttö, aikapalkka, aikapanos, aikapeli, aikapoika, aikapommi, aikapuhelu, aikapula, aikarahtaus, aikaraja, aikarajoitus, aikarauta, aikasarja, aikasuhde, aikasytytin, aikasytytys, aikatasoitus, aikataulu, aikatiedotus, aikaurakka, aikavaje, aikavakio, aikavalotus, aikavaraus, aikaveloitus, aikaviiva, aikavyöhyke, aikaväli, aikavälys, aikaväylä, aikayksikkö, ajanhaaskaus, ajanhammas, ajanhukka, ajanilmaus, ajanjako, ajanjakso, ajankohta, ajankulu, ajankuluke, ajankuva, ajankuvaus, ajanlasku, ajanmittaus, ajanmukainen, ajanmukaisuus, ajanmääritys, ajanottaja, ajanotto, ajanpuute, ajansäästö, ajantilaus, ajantuhlaus, ajanvaraus, ajanviete, ajanvietto, ajoaika, alkamisaika, alkuaika, alokasaika, altistusaika, armonaika, asevelvollisuusaika, atomiaika, aukioloaika, aurinkoaika, avaruusaika, barokkiaika, elinaika, elinaikainen, elämänaika, enimmäisaika, ennätysaika, entisaika, etsikkoaika, haasteaika, hakuaika, hallinta-aika, hallitusaika, hankinta-aika, harjoitteluaika, harkinta-aika, haudonta-aika, heilahdusaika, heinäaika, hengähdysaika, hirmuaika, hukka-aika, ihanneaika, ikiaika, ilmestymisaika, ilmoittautumisaika, ilta-aika, imetysaika, inkubaatioaika, irtisanomisaika, istutusaika, itämisaika, jaksonaika, jatkoaika, jouluaika, joulunaika, joustoaika, joutoaika, juoksuaika, jättöaika, jääaika, jäännösaika, kaamosaika, kahviaika, kanneaika, kantoaika, karenssiaika, karnevaaliaika, kasvuaika, keisariaika, keittoaika, kelloaika, kellonaika, kelpoisuusaika, keskiaika, keskiaurinkoaika, kestoaika, kesäaika, kevätaika, kierrosaika, kiertoaika, kihlausaika, kiima-aika, kilpailuaika, kirkkoaika, kirkonaika, koeaika, kokelasaika, kokoaikainen, korjuuaika, kotiintuloaika, kouluaika, koulutusaika, kriisiaika, kuivumisaika, kukinta-aika, kukkimisaika, kukoistusaika, kulkuaika, kulta-aika, kuningasaika, kuoletusaika, kuolinaika, kustavilaisaika, kutuaika, kylvöaika, kyntöaika, kärkiaika, käsiaika, käyntiaika, käyttöaika, laatuaika, laina-aika, lainausaika, lapsivuodeaika, lapsuudenaika, lapsuusaika, latenssiaika, lentoaika, lepoaika, liikeaika, lisäaika, loistoaika, loma-aika, loppiaisaika, loppuaika, lopunaika, lounasaika, lukuaika, luppoaika, lähetysaika, lähiaika, lähtöaika, maailmanaika, maailmanennätysaika, mainosaika, maksuaika, mansikka-aika, marja-aika, marttyyriaika, matka-aika, mietintäaika, miettimisaika, minimiaika, moiteaika, muinaisaika, murrosaika, muuttoaika, myöhäisglasiaaliaika, myöhästymisaika, määräaika, nautinta-aika, nettoaika, nukkumaanmenoaika, nuoruudenaika, nuoruusaika, nykyaika, näyttöaika, odotusaika, oloaika, omavastuuaika, onnenaika, opiskeluaika, oppiaika, oppisopimusaika, osa-aika, otteluaika, paastonaika, paikallisaika, painoaika, paistoaika, pakanuudenaika, palvelusaika, pankkiaika, paritteluaika, parveiluaika, peliaika, perinataaliaika, pesimäaika, pohja-aika, poikuusaika, poissaoloaika, pula-aika, puoliaika, puoliintumisaika, pysähdysaika, pyyntiaika, päiväaika, päivällisaika, päiväsaika, pätevöitymisaika, pääsiäisaika, päättymisaika, pörssiaika, rakkoaika, rangaistusaika, raskaudenaika, raskausaika, rauhanaika, rauhoitusaika, rauta-aika, reaktioaika, renessanssiaika, respiittiaika, rokokooaika, rospuuttoaika, ruoka-aika, ruokailuaika, ruokinta-aika, ruska-aika, ruuhka-aika, ruutuaika, rykimäaika, saapumisaika, sadeaika, sadonkorjuuaika, sairausaika, salassapitoaika, seisomisaika, seisonta-aika, seurusteluaika, sieniaika, siirtomaa-aika, siirtymäaika, sikiöaika, sopimusaika, sota-aika, sulkemisaika, suoja-aika, suoritusaika, suruaika, suurvalta-aika, synnyinaika, syntyaika, syntymäaika, syömäaika, syöntiaika, takuuaika, talviaika, talvisaika, tehoaika, tiineysaika, tilastoaika, tilausaika, toimiaika, toiminta-aika, toimistoaika, toimitusaika, toipilasaika, toipumisaika, toriaika, toukoaika, tsaarinaika, tuloaika, tungosaika, tyttöaika, työaika, työsopimusaika, tähtiaika, uniaika, vaikutusaika, vakuutusaika, valistusaika, valitusaika, valmistumisaika, valmistusaika, valotusaika, valveillaoloaika, vapaa-aika, varallaoloaika, varastointiaika, varausaika, varoaika, varoitusaika, varusmiesaika, vierailuaika, vieroitusaika, viikinkiaika, viiveaika, viivästymisaika, virastoaika, virka-aika, voimassaoloaika, voittoaika, vuodenaika, vuokra-aika, vuorokaudenaika, vähimmäisaika, väliaika, yhtaikaa, yleisaika, yliaika, ylimenoaika, yöaika
Sanaliitot
muokkaaIdiomit
muokkaa- saada aikaan – toteuttaa, saada tehdyksi (jotain merkittävää, suurta, pysyvää); myös sarkastisesti vastakohtana
- tappaa aikaa – yrittää saada aika kulumaan
- siirtyä ajasta ikuisuuteen – kuolla
- se on vain ajan kysymys – jotain tapahtuu vääjäämättä, muttei tarkasti tiedetä koska
- olla aika poika / olla aika tyttö – olla ihailtava, esim. ahkera, älykäs
Aiheesta muualla
muokkaaKarjala
muokkaaVatja
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908.
- ↑ Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908. s. 37