elinaika

Suomi

Substantiivi

elinaika (9-D)

1. aika, jonka henkilö elää (usein kyse ennusteesta) tai eli

   Veljelleni annettiin puoli vuotta elinaikaa.

   Hän ei elinaikanaan koskaan jättänyt kotikaupunkiaan Königsbergiä.

Ääntäminen

• IPA: /ˈelinˌɑi̯kɑ/
• tavutus: e‧lin‧ai‧ka

Liittyvät sanat

kuolinaika, sysnnyinaika

Yhdyssanat

elinajanodote

Aiheesta muualla

• elinaika Kielitoimiston sanakirjassa