elää

Suomi

Verbi

elää (53) (taivutus[luo])

1. olla syntymän ja kuoleman välisellä ajalla; olla biologisesti elossa

   Mannerheim eli vuosina 1867–1951.

2. asua, oleskella, elellä

   Hän eli elämänsä viimeiset vuodet Sveitsissä.

3. saada ravintonsa, elantonsa jostakin

   Hän elää kasvisruoalla.

   Hän elää maalaamalla tauluja.

4. (kuvaannollisesti) olla liikkeessä tai vauhdissa; muuttua, olla muutosaltis t. vakiintumaton

   Sivusto alkoi elää vasta vuonna 2004.

   Projektia varten koottu tiimi elää yleensä projektin aikana.

   On otettava huomioon, että puu elää kuivuessaan.

   Tilanne elää.

5. kokea jossain mielessä merkittävää aikaa

   elää uudestaan mennyt maailma

Ääntäminen

• IPA: /ˈelæːˣ/
• tavutus: e‧lää

Etymologia

kantauralin *ela-

Käännökset

1. olla elossa

albania: jetoj englanti: live, to be alive ersä: эрямс (èrǎms) esperanto: vivi fidži: bula hollanti: leven ido: vivar indonesia: hidup italia: vivere latvia: dzīvot liivi: jellõ maori: ora norja: leve pamona: mata

portugali: viver romania: trăi ruotsi: leva saksa: leben tanska: leve tataari: yäşäw turkki: yaşamak tuvalu: ola unkari: él vatja: elää venäjä: жить vepsä: eläda viro: elama, elus olema

2. asua

englanti: live esperanto: loĝi hollanti: wonen ido: rezidar indonesia: tinggal italia: vivere

portugali: morar romania: locui ruotsi: bo saksa: wohnen venäjä: жить

Liittyvät sanat

• kuolla, syntyä
• eläköön
• elää siivellä

Johdokset

• substantiivit: ele, elo, elikko, elin, eliö, elukka, eläin, eläjä, eläke, elämys, elämä, elävä
• verbit: elellä, elättää, eläytyä

Yhdyssanat

elinalue, elinehto, elinikä, elinkaari, elinkausi, elinkeino, elinkorko, elinkustannukset, elinkustannus, elinkyky, elinkysymys, elinmahdollisuus, elinpiiri, elinpäivä, elintarvike, elintaso, elintila, elintärkeä, elinvuosi, elinympäristö, myötäelää

Aiheesta muualla

• elää Kielitoimiston sanakirjassa
• elää Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa