SuomiMuokkaa

VerbiMuokkaa

elää (53) (taivutus)

  1. olla syntymän ja kuoleman välisellä ajalla; olla biologisesti elossa
    Mannerheim eli vuosina 1867–1951.
  2. asua, oleskella, elellä
    Hän eli elämänsä viimeiset vuodet Sveitsissä.
  3. saada ravintonsa, elantonsa jostakin
    Hän elää kasvisruoalla.
    Hän elää maalaamalla tauluja.
  4. (kuvaannollisesti) olla liikkeessä tai vauhdissa; muuttua, olla muutosaltis t. vakiintumaton
    Sivusto alkoi elää vasta vuonna 2004.
    Projektia varten koottu tiimi elää yleensä projektin aikana.
    On otettava huomioon, että puu elää kuivuessaan.
    Tilanne elää.
  5. kokea jossain mielessä merkittävää aikaa
    elää uudestaan mennyt maailma

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈelæːˣ/
  • tavutus: e‧lää

EtymologiaMuokkaa

kantauralin *ela-[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

elinalue, elinehto, elinikä, elinkaari, elinkausi, elinkeino, elinkorko, elinkustannukset, elinkustannus, elinkyky, elinkysymys, elinmahdollisuus, elinpiiri, elinpäivä, elintarvike, elintaso, elintila, elintärkeä, elinvuosi, elinympäristö, myötäelää

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • elää Kielitoimiston sanakirjassa
  • elää Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Jaakko Häkkinen: Kantauralia ulkomaan eläville — Kënta-käxli ulka-mëxin elapajüling 21.11.2011. Viitattu 16.2.2020.