Katso myös: Elin
Wikipedia
Katso artikkeli Elin Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

elin (33)

  1. (fysiologia) useasta eri kudoksesta muodostunut rakenteellinen ja toiminnallinen kokonaisuus, joka on erikoistunut yksilössä tiettyyn tehtävään tai tehtäviin
  2. toimielin
  3. (tekniikka) kone-elin

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈelin/
  • tavutus: e‧lin

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi elin elimet
genetiivi elimen elimien
elinten
partitiivi elintä elimiä
akkusatiivi elin;
elimen
elimet
sisäpaikallissijat
inessiivi elimessä elimissä
elatiivi elimestä elimistä
illatiivi elimeen elimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi elimellä elimillä
ablatiivi elimeltä elimiltä
allatiivi elimelle elimille
muut sijamuodot
essiivi elimenä
(elinnä)
eliminä
translatiivi elimeksi elimiksi
abessiivi elimettä elimittä
instruktiivi elimin
komitatiivi elimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo elime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
elin-

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

aistinelin, edustuselin, elinpankki, elinsiirto, elintestamentti, hallintoelin, hengityselin, johtoelin, kiipimäelin, kone-elin, lainsäädäntäelin, leviämiselin, liikuntaelin, lisääntymiselin, näköelin, paikalliselin, paritteluelin, puhe-elin, puolue-elin, pääte-elin, päätäntäelin, rintaelin, sisäelin, soluelin, sovituselin, standardointielin, sukuelin, sukupuolielin, symmetrointielin, synnytinelimet, sähköelin, tarttumaelin, tasapainoelin, tekoelin, tiedusteluelin, toimielin, tulenjohtoelin, tuntoelin, valmisteluelin, valoelin, valtioelin, verenkiertoelin, virtsaelin, yhdyselin, yhteiselin, yhteistyöelin, äänielin, ääntöelimet

JohdoksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • elin Kielitoimiston sanakirjassa

PrefiksiMuokkaa

elin

  1. (yhdyssanan alkuosana) elämiseen liittyvä

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

elinaika, elinalue, elinehto, elinetu, elinhermo, elinikä, elinkaari, elinkausi, elinkeino, elinkelpoinen, elinkelvoton, elinkorko, elinkustannus, elinkyky, elinkysymys, elinmahdollisuus, elinpiiri, elinpäivä, elintarvike, elintaso, elintila, elintoiminta, elintoiminto, elintärkeä, elinvoima, elinvuosi, elinympäristö

VerbiMuokkaa

elin

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä elää