elin
![]() |
SuomiMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
elin (33)
- (fysiologia) useasta eri kudoksesta muodostunut rakenteellinen ja toiminnallinen kokonaisuus, joka on erikoistunut yksilössä tiettyyn tehtävään tai tehtäviin
- toimielin
- (tekniikka) kone-elin
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: /ˈelin/
- tavutus: e‧lin
TaivutusMuokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | elin | elimet |
genetiivi | elimen | elimien elinten |
partitiivi | elintä | elimiä |
akkusatiivi | elin; elimen |
elimet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | elimessä | elimissä |
elatiivi | elimestä | elimistä |
illatiivi | elimeen | elimiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | elimellä | elimillä |
ablatiivi | elimeltä | elimiltä |
allatiivi | elimelle | elimille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | elimenä (elinnä) |
eliminä |
translatiivi | elimeksi | elimiksi |
abessiivi | elimettä | elimittä |
instruktiivi | – | elimin |
komitatiivi | – | elimine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | elime- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
elin- |
KäännöksetMuokkaa
Ks. toimielin |
Ks. kone-elin |
Liittyvät sanatMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa
aistinelin, edustuselin, elinpankki, elinsiirto, elintestamentti, hallintoelin, hengityselin, johtoelin, kiipimäelin, kone-elin, lainsäädäntäelin, leviämiselin, liikuntaelin, lisääntymiselin, näköelin, paikalliselin, paritteluelin, puhe-elin, puolue-elin, pääte-elin, päätäntäelin, rintaelin, sisäelin, soluelin, sovituselin, standardointielin, sukuelin, sukupuolielin, symmetrointielin, synnytinelimet, sähköelin, tarttumaelin, tasapainoelin, tekoelin, tiedusteluelin, toimielin, tulenjohtoelin, tuntoelin, valmisteluelin, valoelin, valtioelin, verenkiertoelin, virtsaelin, yhdyselin, yhteiselin, yhteistyöelin, äänielin, ääntöelimet
JohdoksetMuokkaa
- adjektiivit: elimellinen
Aiheesta muuallaMuokkaa
- elin Kielitoimiston sanakirjassa
PrefiksiMuokkaa
elin
- (yhdyssanan alkuosana) elämiseen liittyvä
Liittyvät sanatMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa
elinaika, elinalue, elinehto, elinetu, elinhermo, elinikä, elinkaari, elinkausi, elinkeino, elinkelpoinen, elinkelvoton, elinkorko, elinkustannus, elinkyky, elinkysymys, elinmahdollisuus, elinpiiri, elinpäivä, elintarvike, elintaso, elintila, elintoiminta, elintoiminto, elintärkeä, elinvoima, elinvuosi, elinympäristö
VerbiMuokkaa
elin
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä elää