elin
Katso myös: Elin, elin-, Elín |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaelin (33)
- (fysiologia) useasta eri kudoksesta muodostunut rakenteellinen ja toiminnallinen kokonaisuus, joka on erikoistunut yksilössä tiettyyn tehtävään tai tehtäviin
- toimielin
- (tekniikka) kone-elin
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈelin/
- tavutus: e‧lin
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | elin | elimet |
genetiivi | elimen | elimien elinten |
partitiivi | elintä | elimiä |
akkusatiivi | elin; elimen |
elimet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | elimessä | elimissä |
elatiivi | elimestä | elimistä |
illatiivi | elimeen | elimiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | elimellä | elimillä |
ablatiivi | elimeltä | elimiltä |
allatiivi | elimelle | elimille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | elimenä (elinnä) |
eliminä |
translatiivi | elimeksi | elimiksi |
abessiivi | elimettä | elimittä |
instruktiivi | – | elimin |
komitatiivi | – | elimine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | elime- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
elin- |
Käännökset
muokkaa2. organisaatiossa
Ks. toimielin |
3. tekniikka
Ks. kone-elin |
Liittyvät sanat
muokkaaYläkäsitteet
muokkaaSynonyymit
muokkaaYhdyssanat
muokkaa- aistinelin, edustuselin, elinpankki, elinsiirto, elintestamentti, hallintoelin, hengityselin, johtoelin, kiipimäelin, kone-elin, lainsäädäntäelin, leviämiselin, liikuntaelin, lisääntymiselin, näköelin, paikalliselin, paritteluelin, puhe-elin, puolue-elin, pääte-elin, päätäntäelin, rintaelin, sisäelin, soluelin, sovituselin, standardointielin, sukuelin, sukupuolielin, symmetrointielin, synnytinelimet, sähköelin, tarttumaelin, tasapainoelin, tekoelin, tiedusteluelin, toimielin,, tulenjohtoelin, tuntoelin, valmisteluelin, valoelin, valtioelin, verenkiertoelin, virtsaelin, yhdyselin, yhteiselin, yhteistyöelin, äänielin,, ääntöelimet
Johdokset
muokkaa- adjektiivit: elimellinen
Aiheesta muualla
muokkaa- elin Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
muokkaaelin
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä elää