yksilö

Suomi

Substantiivi

yksilö (2)

1. (biologia) populaatioon tai lajiin kuuluva sen yksittäinen us. muista suhteellisesti riippumaton edustaja, yksittäinen organismi

   Suurimmat yksilöt voivat painaa kymmenen kiloa.

2. yksittäinen henkilö

   Opettaja yrittää suhtautua oppilaisiinsa yksilöinä.

   Yksilö voi tuntea olonsa yksinäiseksi myös joukossa.

   Demokratiassa kunkin yksilön vapaus on sidoksissa hänen vastuuseensa.

Etymologia

Volmari Kilpisen luoma uudissana

Käännökset

1. yksittäinen edustaja

englanti: individual espanja: individuo italia: individuo m. ranska: individu m. ruotsi: individ

saksa: Individuum n. turkki: birey unkari: egyed venäjä: особь f.

2. yksittäinen henkilö

englanti: individual ranska: individu m. ruotsi: individ saksa: Individuum n.

turkki: birey venäjä: индивидуум; личность f., отдельное лицо, человек viro: indiviid, üksikisik

Liittyvät sanat

• eksemplaari
• erakko
• individi
• olio
• ontogenia
• yksityisolio

Johdokset

• adjektiivit: yksilöllinen
• adverbit: yksilöiden, yksilöllisesti, yksilönä
• substantiivit: yksilöllisyys, yksilöys
• verbit: yksilöidä, yksilöityä

Yhdyssanat

eläinyksilö, ihmisyksilö, kasviyksilö, poikkeusyksilö, vaikuttajayksilö, valioyksilö, yksilöase, yksilökeskeisyys, yksilökäsite, yksilöluku, yksilömäärä, yksilönkehitys, yksilönpalvonta, yksilönumero, yksilönvapaus, yksilöoppi, yksilöpelaaja, yksilöpeli, yksilöpsykologia, yksilörunsaus, yksilöryhmä, yksilötaso, yksilöterapia, yksilöuuni, yksilövakuutus, yksilövalinta

Aiheesta muualla

• yksilö Kielitoimiston sanakirjassa
• yksilö Tieteen termipankissa