erakko
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- muiden seuraa välttelevä ihminen
- uskonnollisista syistä yksinäisyyteen vetäytynyt ihminen.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈerɑkːo/
- tavutus: e‧rak‧ko
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | erakko | erakot |
| genetiivi | erakon | erakoiden erakoitten erakkojen |
| partitiivi | erakkoa | erakkoja erakoita |
| akkusatiivi | erakko; erakon |
erakot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | erakossa | erakoissa |
| elatiivi | erakosta | erakoista |
| illatiivi | erakkoon | erakkoihin erakoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | erakolla | erakoilla |
| ablatiivi | erakolta | erakoilta |
| allatiivi | erakolle | erakoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | erakkona | erakkoina erakoina |
| translatiivi | erakoksi | erakoiksi |
| abessiivi | erakotta | erakoitta |
| instruktiivi | – | erakoin |
| komitatiivi | – | erakkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | erako- | |
| vahva vartalo | erakko- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- verbit: erakoitua