erakko
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- muiden seuraa välttelevä ihminen
- uskonnollisista syistä yksinäisyyteen vetäytynyt ihminen.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈerɑkːo/
- tavutus: e‧rak‧ko
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | erakko | erakot |
genetiivi | erakon | erakoiden erakoitten erakkojen |
partitiivi | erakkoa | erakkoja erakoita |
akkusatiivi | erakko; erakon |
erakot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | erakossa | erakoissa |
elatiivi | erakosta | erakoista |
illatiivi | erakkoon | erakkoihin erakoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | erakolla | erakoilla |
ablatiivi | erakolta | erakoilta |
allatiivi | erakolle | erakoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | erakkona | erakkoina erakoina |
translatiivi | erakoksi | erakoiksi |
abessiivi | erakotta | erakoitta |
instruktiivi | – | erakoin |
komitatiivi | – | erakkoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | erako- | |
vahva vartalo | erakko- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- verbit: erakoitua