Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

yksilöys (40)[1]

  1. jonkun muista suhteellisesti riippumatomana olevan yksilön ominaispiirre

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈyksiˌløys/ tai /ˈyksiløy̯s/
  • tavutus: yk‧si‧lö‧ys / yk‧si‧löys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi yksilöys yksilöydet
genetiivi yksilöyden yksilöyksien
partitiivi yksilöyttä yksilöyksiä
akkusatiivi yksilöys;
yksilöyden
yksilöydet
sisäpaikallissijat
inessiivi yksilöydessä yksilöyksissä
elatiivi yksilöydestä yksilöyksistä
illatiivi yksilöyteen yksilöyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi yksilöydellä yksilöyksillä
ablatiivi yksilöydeltä yksilöyksiltä
allatiivi yksilöydelle yksilöyksille
muut sijamuodot
essiivi yksilöytenä yksilöyksinä
translatiivi yksilöydeksi yksilöyksiksi
abessiivi yksilöydettä yksilöyksittä
instruktiivi yksilöyksin
komitatiivi yksilöyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo yksilöyde-
vahva vartalo yksilöyte-
konsonantti-
vartalo
yksilöyt-

Etymologia muokkaa

sanan yksilö vartalosta yksilö- ja suffiksista -ys

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40