Substantiivi

muokkaa

syntymä (10)

  1. syntymistapahtuma, yksilön elämän alkaminen äidistä itsenäisenä
    Syntymässä alkaa yksilön itsenäinen hengittäminen.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: [ˈsyn̪t̪ymæ]

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi syntymä syntymät
genetiivi syntymän syntymien
(syntymäin)
partitiivi syntymää syntymiä
akkusatiivi syntymä;
syntymän
syntymät
sisäpaikallissijat
inessiivi syntymässä syntymissä
elatiivi syntymästä syntymistä
illatiivi syntymään syntymiin
ulkopaikallissijat
adessiivi syntymällä syntymillä
ablatiivi syntymältä syntymiltä
allatiivi syntymälle syntymille
muut sijamuodot
essiivi syntymänä syntyminä
translatiivi syntymäksi syntymiksi
abessiivi syntymättä syntymittä
instruktiivi syntymin
komitatiivi syntymine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo syntymä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

verbi syntyä + johdin -mä

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Vastakohdat
muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

syntymäaika, syntymähetki, syntymäjuhla, syntymäkoti, syntymäkotikunta, syntymämaa, syntymämerkki, syntymäpaikka, syntymäpaino, syntymäpäivä, syntymäsokea, syntymätodistus, syntymätukka, syntymävika, syntymävuosi

Aiheesta muualla

muokkaa
  • syntymä Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 170, 175 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

syntymä

  1. (taivutusmuoto) agenttipartisiippi verbistä syntyä