Substantiivi

muokkaa

syntyä

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta synty

syntyä (52-J) (taivutus[luo])

  1. alkaa elää itsenäisenä emostaan: tulla ulos emon kohdusta tai munasta, käytetään myös ihmisestä
    Esikoiseni Robert syntyi 16. syyskuuta 1945.
  2. saada alkunsa
    Bensiineitä syntyy raakaöljyn jalostuksesta.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsynt̪yæˣ/
  • tavutus: syn‧ty‧ä

Etymologia

muokkaa

indoeurooppalainen laina[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Vastakohdat
muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

synnyinmaa, synnyinseutu, syntymäaika, syntymähetki, syntymäjuhla, syntymäkoti, syntymämerkki, syntymäpaikka, syntymäpaino, syntymäpäivä, syntymäsokea, syntymätodistus, syntymätukka, syntymävika, syntymävuosi

Idiomit

muokkaa
  • ei synny lasta eikä paskaa
    1. (alatyyliä) ei synny eli valmistu mitään

Aiheesta muualla

muokkaa
  • syntyä Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 170, 175, 2381 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

muokkaa
  1. Ulla-Maija Kulonen: Kielen vuosituhannet. Kielikello, 2000, nro 1. Artikkelin verkkoversio.