Wikipedia
Katso artikkeli Synty (mytologia) Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

synty (1-J)[1]

  1. sama kuin syntyminen, erityisesti runollisissa yhteyksissä
    Lajien synty
    maailmankaikkeuden synty
  2. (mytologia) myyttinen alkuperä
    tulen synty

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsynt̪y/
  • tavutus: syn‧ty

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi synty synnyt
genetiivi synnyn syntyjen
partitiivi syntyä syntyjä
akkusatiivi synty;
synnyn
synnyt
sisäpaikallissijat
inessiivi synnyssä synnyissä
elatiivi synnystä synnyistä
illatiivi syntyyn syntyihin
ulkopaikallissijat
adessiivi synnyllä synnyillä
ablatiivi synnyltä synnyiltä
allatiivi synnylle synnyille
muut sijamuodot
essiivi syntynä syntyinä
translatiivi synnyksi synnyiksi
abessiivi synnyttä synnyittä
instruktiivi synnyin
komitatiivi syntyine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo synny-
vahva vartalo synty-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

alkusynty, syntyaika, syntyhistoria, syntymekanismi, syntypaikka, syntyperä, syntyruno, syntyvaihe, syntyvuosi

Idiomit

muokkaa
  • miettiä syntyjä syviä
    1. olla mietteissään

Aiheesta muualla

muokkaa
  • synty Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-J