Wikipedia
Katso artikkeli Synty (mytologia) Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

synty (1-J)[1]

  1. sama kuin syntyminen, erityisesti runollisissa yhteyksissä
    Lajien synty
    maailmankaikkeuden synty
  2. (mytologia) myyttinen alkuperä
    tulen synty

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈsynt̪y/
  • tavutus: syn‧ty

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi synty synnyt
genetiivi synnyn syntyjen
partitiivi syntyä syntyjä
akkusatiivi synty;
synnyn
synnyt
sisäpaikallissijat
inessiivi synnyssä synnyissä
elatiivi synnystä synnyistä
illatiivi syntyyn syntyihin
ulkopaikallissijat
adessiivi synnyllä synnyillä
ablatiivi synnyltä synnyiltä
allatiivi synnylle synnyille
muut sijamuodot
essiivi syntynä syntyinä
translatiivi synnyksi synnyiksi
abessiivi synnyttä synnyittä
instruktiivi synnyin
komitatiivi syntyine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo synny-
vahva vartalo synty-
konsonantti-
vartalo
-

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

alkusynty, syntyaika, syntyhistoria, syntymekanismi, syntypaikka, syntyperä, syntyruno, syntyvaihe, syntyvuosi

IdiomitMuokkaa

  • miettiä syntyjä syviä
    1. olla mietteissään

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • synty Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-J