Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

kuolla (67) (taivutus[luo])

  1. lakata elämästä
    Ukki kuoli sydänkohtaukseen 82-vuotiaana.
    Perussairauteen, kuten poskiontelotulehdukseen, josta nuori ihminen selviää pelkällä sairastamisella, voi yli 85-vuotias kuolla.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkuo̯lːɑˣ/
  • tavutus: kuol‧la

Etymologia muokkaa

uralilaisesta kantakielestä[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
uskonnollisia, ylätyylisiä
arkikieltä, kuvaannollisia
alatyyliä
sodassa kuolemisesta
slangia
Vastakohdat muokkaa
Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

kuolinaika, kuolinapu, kuolinhetki, kuolinilmoitus, kuolinisku, kuolinkamppailu, kuolinkouristus, kuolinnaamio, kuolinpesä, kuolinpuku, kuolinpäivä, kuolinsanoma, kuolinsyy, kuolintodistus, kuolinvuode

Aiheesta muualla muokkaa

  • kuolla Kielitoimiston sanakirjassa
  • kuolla Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kulonen, Ulla-Maija. Sydämestä syöpään, kalvosta keuhkoon. Suomen lääketieteellisen sanaston etymologiaa. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 1995 (23). (Verkkoversio. Viitattu 8.7.2012.)