Substantiivi

muokkaa

vaellus (39)

  1. usein vaikeakulkuisessa maastossa kävellen suoritettava reitin kiertäminen
  2. eräiden eläinpopulaatioiden siirtyminen toisille alueille

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈʋɑelːus/
  • tavutus: va‧el‧lus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vaellus vaellukset
genetiivi vaelluksen vaellusten
vaelluksien
partitiivi vaellusta vaelluksia
akkusatiivi vaellus;
vaelluksen
vaellukset
sisäpaikallissijat
inessiivi vaelluksessa vaelluksissa
elatiivi vaelluksesta vaelluksista
illatiivi vaellukseen vaelluksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi vaelluksella vaelluksilla
ablatiivi vaellukselta vaelluksilta
allatiivi vaellukselle vaelluksille
muut sijamuodot
essiivi vaelluksena vaelluksina
translatiivi vaellukseksi vaelluksiksi
abessiivi vaelluksetta vaelluksitta
instruktiivi vaelluksin
komitatiivi vaelluksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vaellukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
vaellus-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

hiihtovaellus, kansainvaellus, korpivaellus, pyhiinvaellus, sielunvaellus, tunturivaellus, vaelluskala, vaelluskenkä, vaellusmatka, vaelluspoikanen, vaellusreitti, vaellusretki, vaellusteltta, vaellusvietti

Aiheesta muualla

muokkaa
  • vaellus Kielitoimiston sanakirjassa