vaeltaa
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaavaeltaa (54-I) (taivutus[luo])[1]
- kulkea lähes lakkaamatta, olla vaelluksella
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈʋɑelt̪ɑːˣ/
- tavutus: va‧el‧taa
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaa- Kts. patikoida
Johdokset
muokkaa- substantiivit: vaellus, vaeltaja, vaeltaminen
- verbit: vaellella
Aiheesta muualla
muokkaa- vaeltaa Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 839 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 54-I