vaeltaja
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- kuljeskeleva henkilö, erit. jalan kulkeva
- luontoretkeilijä tai muu maastossa liikkuva henkilö
- kolkkapoikaa vanhempi partiolainen
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈʋɑelˌt̪ɑjɑ/
- tavutus: va‧el‧ta‧ja
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vaeltaja | vaeltajat |
genetiivi | vaeltajan | vaeltajien (vaeltajain) |
partitiivi | vaeltajaa | vaeltajia |
akkusatiivi | vaeltaja; vaeltajan |
vaeltajat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vaeltajassa | vaeltajissa |
elatiivi | vaeltajasta | vaeltajista |
illatiivi | vaeltajaan | vaeltajiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vaeltajalla | vaeltajilla |
ablatiivi | vaeltajalta | vaeltajilta |
allatiivi | vaeltajalle | vaeltajille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vaeltajana | vaeltajina |
translatiivi | vaeltajaksi | vaeltajiksi |
abessiivi | vaeltajatta | vaeltajitta |
instruktiivi | – | vaeltajin |
komitatiivi | – | vaeltajine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | vaeltaja- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaapyhiinvaeltaja, vaeltaja-antilooppi, vaeltajalurikki, vaeltajamunkki, vaeltajamesikko, vaeltajamuurahainen, vaeltajapuhdistaja, vaeltajasiili, vaeltajasimpukka, yövaeltaja
Aiheesta muualla
muokkaa- vaeltaja Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10