Substantiivi

muokkaa

vaeltaja (10)[1]

  1. kuljeskeleva henkilö, erit. jalan kulkeva
  2. luontoretkeilijä tai muu maastossa liikkuva henkilö
  3. kolkkapoikaa vanhempi partiolainen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈʋɑelˌt̪ɑjɑ/
  • tavutus: va‧el‧ta‧ja

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vaeltaja vaeltajat
genetiivi vaeltajan vaeltajien
(vaeltajain)
partitiivi vaeltajaa vaeltajia
akkusatiivi vaeltaja;
vaeltajan
vaeltajat
sisäpaikallissijat
inessiivi vaeltajassa vaeltajissa
elatiivi vaeltajasta vaeltajista
illatiivi vaeltajaan vaeltajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi vaeltajalla vaeltajilla
ablatiivi vaeltajalta vaeltajilta
allatiivi vaeltajalle vaeltajille
muut sijamuodot
essiivi vaeltajana vaeltajina
translatiivi vaeltajaksi vaeltajiksi
abessiivi vaeltajatta vaeltajitta
instruktiivi vaeltajin
komitatiivi vaeltajine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vaeltaja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

pyhiinvaeltaja, vaeltaja-antilooppi, vaeltajalurikki, vaeltajamunkki, vaeltajamesikko, vaeltajamuurahainen, vaeltajapuhdistaja, vaeltajasiili, vaeltajasimpukka, yövaeltaja

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10