SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

vaeltaja (10)[1]

  1. kuljeskeleva henkilö, erit. jalan kulkeva
  2. luontoretkeilijä tai muu maastossa liikkuva henkilö
  3. kolkkapoikaa vanhempi partiolainen

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈʋɑelˌt̪ɑjɑ/
  • tavutus: va‧el‧ta‧ja

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vaeltaja vaeltajat
genetiivi vaeltajan vaeltajien
(vaeltajain)
partitiivi vaeltajaa vaeltajia
akkusatiivi vaeltaja;
vaeltajan
vaeltajat
sisäpaikallissijat
inessiivi vaeltajassa vaeltajissa
elatiivi vaeltajasta vaeltajista
illatiivi vaeltajaan vaeltajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi vaeltajalla vaeltajilla
ablatiivi vaeltajalta vaeltajilta
allatiivi vaeltajalle vaeltajille
muut sijamuodot
essiivi vaeltajana vaeltajina
translatiivi vaeltajaksi vaeltajiksi
abessiivi vaeltajatta vaeltajitta
instruktiivi vaeltajin
komitatiivi vaeltajine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

pyhiinvaeltaja, vaeltaja-antilooppi, vaeltajalurikki, vaeltajamunkki, vaeltajamesikko, vaeltajamuurahainen, vaeltajapuhdistaja, vaeltajasiili, vaeltajasimpukka, yövaeltaja

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10