vaeltaja
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- kuljeskeleva henkilö, erit. jalan kulkeva
- luontoretkeilijä tai muu maastossa liikkuva henkilö
- kolkkapoikaa vanhempi partiolainen
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈʋɑelˌt̪ɑjɑ/
- tavutus: va‧el‧ta‧ja
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vaeltaja | vaeltajat |
| genetiivi | vaeltajan | vaeltajien (vaeltajain) |
| partitiivi | vaeltajaa | vaeltajia |
| akkusatiivi | vaeltaja; vaeltajan |
vaeltajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vaeltajassa | vaeltajissa |
| elatiivi | vaeltajasta | vaeltajista |
| illatiivi | vaeltajaan | vaeltajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vaeltajalla | vaeltajilla |
| ablatiivi | vaeltajalta | vaeltajilta |
| allatiivi | vaeltajalle | vaeltajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vaeltajana | vaeltajina |
| translatiivi | vaeltajaksi | vaeltajiksi |
| abessiivi | vaeltajatta | vaeltajitta |
| instruktiivi | – | vaeltajin |
| komitatiivi | – | vaeltajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vaeltaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. kuljeskeleva henkilö, erit. jalan kulkeva
|
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
pyhiinvaeltaja, vaeltaja-antilooppi, vaeltajalurikki, vaeltajamunkki, vaeltajamesikko, vaeltajamuurahainen, vaeltajapuhdistaja, vaeltajasiili, vaeltajasimpukka, yövaeltaja
Aiheesta muualla muokkaa
- vaeltaja Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10