Suomi muokkaa

Adjektiivi muokkaa

vaeltava

  1. (henkilöstä, eläimestä) usein matkalla, liikkeessä oleva, kiinteästi paikoilleen asettumaton, liikkuvaan elämänmuotoon sopeutunut
    Rajat eivät paljoa pidättele vaeltavia nomadeja.
    Vaeltavat porot hakevat parhaan elinympäristönsä.

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Verbi muokkaa

vaeltava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä vaeltaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vaeltava vaeltavat
genetiivi vaeltavan vaeltavien
(vaeltavain)
partitiivi vaeltavaa vaeltavia
akkusatiivi vaeltava; vaeltavan vaeltavat
sisäpaikallissijat
inessiivi vaeltavassa vaeltavissa
elatiivi vaeltavasta vaeltavista
illatiivi vaeltavaan vaeltaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi vaeltavalla vaeltavilla
ablatiivi vaeltavalta vaeltavilta
allatiivi vaeltavalle vaeltaville
muut sijamuodot
essiivi vaeltavana vaeltavina
translatiivi vaeltavaksi vaeltaviksi
abessiivi vaeltavatta vaeltavitta
instruktiivi vaeltavin
komitatiivi vaeltavine