kolkkapoika

Suomi

Substantiivi

kolkkapoika (10)

1. (historia) turkismetsästäjän apuna ollut saaliseläimiä hätyytellyt ja nuolet, kolkat, ja ammutut eläimet etsinyt poika
2. (partio) nykyistä sudenpentua vastannut 7–10-vuotias poikapartiolainen

Ääntäminen

• IPA: /ˈkolkːɑˌpoi̯kɑ/
• tavutus: kolk‧ka‧poi‧ka

Etymologia

yhdyssana sanoista kolkka ja poika

• partiossa käytetty nimitys tulee vanhasta merkityksestä.

Nimitys otettiin käyttöön kun 1940 kun Suomalainen Partiopoikaliitto julisti nimikilpailun, jossa haettiin uutta nimitystä sudenpennuille. Kilpailun tuloksena 1. palkinnon voitti ehdotus Kolkapoika, Kolkka. Ehdottaja oli Jouko Vesikansa.

Käännökset

2. 7–10 vuotias partiolainen

englanti: wolf cub

Liittyvät sanat

Vieruskäsitteet

• (partiossa) tonttutyttö, tonttu
• eräpoika
• vaeltaja

Aiheesta muualla

• kolkkapoika Kielitoimiston sanakirjassa