tonttu
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaa- kansanperinteessä jonkin paikan, kuten rakennuksen, suojelija ja asukas, ihmisen kaltainen, mutta sitä pienempi olio
- nykyisessä jouluperinteessä joulupukin apuna toimiva hiippalakkinen pikkuihminen
- (arkikieltä) idiootti, hölmö
- (puhekieltä) tonni (tuhat yksikköä rahaa)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈt̪ont̪ːu/
- tavutus: tont‧tu
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tonttu | tontut |
| genetiivi | tontun | tonttujen |
| partitiivi | tonttua | tonttuja |
| akkusatiivi | tonttu; tontun |
tontut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tontussa | tontuissa |
| elatiivi | tontusta | tontuista |
| illatiivi | tonttuun | tonttuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tontulla | tontuilla |
| ablatiivi | tontulta | tontuilta |
| allatiivi | tontulle | tontuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tonttuna | tonttuina |
| translatiivi | tontuksi | tontuiksi |
| abessiivi | tontutta | tontuitta |
| instruktiivi | – | tontuin |
| komitatiivi | – | tonttuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | tontu- | |
| vahva vartalo | tonttu- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- tonttu Kielitoimiston sanakirjassa
- Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Tonttu. Kotimaisten kielten keskus
- Artikkeli 1577 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa