idiootti
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (arkikieltä, halventava) tyhmänä pidetty henkilö
- Lopeta jo tuo, senkin idiootti!
- (lääketiede, vanhentunut) vakavasti kehitysvammainen, alle kolmivuotiaan tasolle jäänyt henkilö, älykkyysosamäärä alle 30
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈidiˌoːt̪ːi/
- tavutus: i‧di‧oot‧ti
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | idiootti | idiootit |
| genetiivi | idiootin | idioottien (idioottein) |
| partitiivi | idioottia | idiootteja |
| akkusatiivi | idiootti; idiootin |
idiootit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | idiootissa | idiooteissa |
| elatiivi | idiootista | idiooteista |
| illatiivi | idioottiin | idiootteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | idiootilla | idiooteilla |
| ablatiivi | idiootilta | idiooteilta |
| allatiivi | idiootille | idiooteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | idioottina | idiootteina |
| translatiivi | idiootiksi | idiooteiksi |
| abessiivi | idiootitta | idiooteitta |
| instruktiivi | – | idiootein |
| komitatiivi | – | idiootteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | idiooti- | |
| vahva vartalo | idiootti- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
nykymerkitys englannista[1] << muinaisranskan idiote << latinan idiota << muinaiskreikan ἰδιώτης (idiotēs), "yksityinen kansalainen", sanasta ἴδιος, "oma; yksityinen"
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
- imbesilli, debiili
- pöljä, tollo, juntti, tyhmyri, typerys
- idioottimainen, idioottimaisesti, idioottimaisuus
- tylsämielisyys
- älytön
Yhdyssanat muokkaa
fakki-idiootti, idioottivarma, riemuidiootti
Aiheesta muualla muokkaa
- idiootti Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Paavo Pulkkinen: Englantilaislainojen osuus suomenkielisessä kaunokirjallisuudessa. Virittäjä, 1981, nro 4, s. 310. Artikkelin verkkoversio.