SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

debiili (6)

  1. (halventava) tyhmä, mäntti
  2. (lääketiede, vanhentunut) älyllisesti jälkeenjäänyt henkilö, jonka älykkyysosamäärä on välillä 50-70, nykytermein lievästi kehitysvammainen

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈdebiːli/
  • tavutus: de‧bii‧li

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi debiili debiilit
genetiivi debiilin debiilien
debiileiden
debiileitten
partitiivi debiiliä debiileitä
debiilejä
akkusatiivi debiili;
debiilin
debiilit
sisäpaikallissijat
inessiivi debiilissä debiileissä
elatiivi debiilistä debiileistä
illatiivi debiiliin debiileihin
ulkopaikallissijat
adessiivi debiilillä debiileillä
ablatiivi debiililtä debiileiltä
allatiivi debiilille debiileille
muut sijamuodot
essiivi debiilinä debiileinä
translatiivi debiiliksi debiileiksi
abessiivi debiilittä debiileittä
instruktiivi debiilein
komitatiivi debiileine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

perimmiltään latinan dēbilis, "heikko/rampa"

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • debiili Kielitoimiston sanakirjassa