Adjektiivi

muokkaa

tyhmä (10) (komparatiivi tyhmempi, superlatiivi tyhmin) (taivutus[luo])

  1. (joskus halventava) tietämätön, vähä-älyinen tai ymmärtämätön
    Se mies on tyhmä kuin saapas.
    Pannaan rumin rumpuihin ja tyhmin bassoon.
  2. käytökseltään ajattelematon tai sopimaton
    Älä ole tyhmä, Eemeli!
    tyhmä temppu
  3. oletetusti käsittämätön tai liian yksinkertainen
    Tyhmä kysymys — mikä se on? – Tyh­miä kysymyksiä ei taida ollakaan.
  4. (tekniikka) sellainen, joka ei sisällä omaa käsittely- tai laskentakapasiteettia
    tyhmä pääte
  5. (lastenkieltä) inhottava, vastenmielinen; ikävä, hankala

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪yhmæ/
  • tavutus: tyh‧mä

Etymologia

muokkaa
  • mahdollisesti etuvokaalinen variantti sanasta tuhma.[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa
Vastakohdat
muokkaa

Sanonnat

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

tyhmä (10)

  1. henkilö, jota pidetään tyhmänä

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • tyhmä Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Saarikivi, Janne: Uusia vanhoja sanoja. Sámit, sánit, sátnehámit, 2007, s. 325–347. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura. Artikkelin verkkoversio (PDF).