tyhmä
Suomi
muokkaaAdjektiivi
muokkaatyhmä (10) (komparatiivi tyhmempi, superlatiivi tyhmin) (taivutus[luo])
- (joskus halventava) tietämätön, vähä-älyinen tai ymmärtämätön
- Se mies on tyhmä kuin saapas.
- Pannaan rumin rumpuihin ja tyhmin bassoon.
- käytökseltään ajattelematon tai sopimaton
- Älä ole tyhmä, Eemeli!
- tyhmä temppu
- oletetusti käsittämätön tai liian yksinkertainen
- Tyhmä kysymys — mikä se on? – Tyhmiä kysymyksiä ei taida ollakaan.
- (tekniikka) sellainen, joka ei sisällä omaa käsittely- tai laskentakapasiteettia
- tyhmä pääte
- (lastenkieltä) inhottava, vastenmielinen; ikävä, hankala
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈt̪yhmæ/
- tavutus: tyh‧mä
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. tietämätön, ymmärtämätön tai harjaantumaton
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- adverbit: tyhmästi
- substantiivit: tyhmyily, tyhmyri, tyhmyys, tyhmäily
- verbit: tyhmentyä, tyhmentyä, tyhmentää, tyhmetä, tyhmistellä, tyhmistyä
Synonyymit
muokkaaYhdyssanat
muokkaaVastakohdat
muokkaaSanonnat
muokkaa- ei tyhmä ole se, joka pyytää, vaan se, joka antaa
- tyhmästä päästä kärsii koko ruumis
Substantiivi
muokkaatyhmä (10)
- henkilö, jota pidetään tyhmänä
Liittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- tyhmä Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Saarikivi, Janne: Uusia vanhoja sanoja. Sámit, sánit, sátnehámit, 2007, s. 325–347. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura. Artikkelin verkkoversio (PDF).