Suomi Muokkaa

Adjektiivi Muokkaa

ikävä (10) (komparatiivi ikävämpi, superlatiivi ikävin) (taivutus [luo])

  1. ikävystyttävä, pitkästyttävä
    Tapahtuma oli ikävä.
  2. valitettava
    Se oli ikävä tapaus.
  3. hankala, vaikea, ongelmia aiheuttava
    Sain ikävän tehtävän.
  4. haikea
    On ikävä erota.

Ääntäminen Muokkaa

  • IPA: /ˈikæʋæ/
  • tavutus: i‧kä‧vä

Käännökset Muokkaa

Liittyvät sanat Muokkaa

Johdokset Muokkaa
Vastakohta Muokkaa

Substantiivi Muokkaa

ikävä (10)[1]

  1. kaipaus, kaipuu
    Minulla on häntä ikävä.

Taivutus Muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ikävä ikävät
genetiivi ikävän ikävien
(ikäväin)
partitiivi ikävää ikäviä
akkusatiivi ikävä;
ikävän
ikävät
sisäpaikallissijat
inessiivi ikävässä ikävissä
elatiivi ikävästä ikävistä
illatiivi ikävään ikäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi ikävällä ikävillä
ablatiivi ikävältä ikäviltä
allatiivi ikävälle ikäville
muut sijamuodot
essiivi ikävänä ikävinä
translatiivi ikäväksi ikäviksi
abessiivi ikävättä ikävittä
instruktiivi ikävin
komitatiivi ikävine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ikävä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset Muokkaa

Liittyvät sanat Muokkaa

Yhdyssanat Muokkaa

koti-ikävä, taivasikävä

Viitteet Muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10