SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

ongelma (10)[1] [oŋ·ŋel·ma]

  1. ratkaisemista vaativa pulmallinen tilanne tai asia
    Minulla on ongelma tämän koneen kanssa. Se ei toimi.
    Tämä herra aiheuttaa ongelmia.
    Shakkilehdessä on mielenkiintoisia ongelmia.
  2. (slangia) mielenterveyden häiriö
    Tuolla sekopäällä on jotain ongelmia.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈoŋːelmɑ/
  • tavutus: on‧gel‧ma

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ongelma ongelmat
genetiivi ongelman ongelmien
(ongelmain)
partitiivi ongelmaa ongelmia
akkusatiivi ongelma;
ongelman
ongelmat
sisäpaikallissijat
inessiivi ongelmassa ongelmissa
elatiivi ongelmasta ongelmista
illatiivi ongelmaan ongelmiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ongelmalla ongelmilla
ablatiivi ongelmalta ongelmilta
allatiivi ongelmalle ongelmille
muut sijamuodot
essiivi ongelmana ongelmina
translatiivi ongelmaksi ongelmiksi
abessiivi ongelmatta ongelmitta
instruktiivi ongelmin
komitatiivi ongelmine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

Gustaf Erik Eurénin käyttöön ottama uudissana[2]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

alkoholiongelma, avioliitto-ongelma, avio-ongelma, ikuisuusongelma, mielenterveysongelma, nuoriso-ongelma, ongelmaiho, ongelmajäte, ongelmakimppu, ongelmakäyttäjä, ongelmalapsi, ongelmanasettelu, ongelmanuori, ongelmavyyhti, saasteongelma, seksiongelma, ydinongelma

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • ongelma Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10
  2. Suomen sanojen alkuperä: Etymologinen sanakirja. 2, L–P. Päätoimittaja Ulla-Maija Kulonen. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1995. ISBN 951-717-711-9.