pähkinä
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaapähkinä (12)
- (kasvitiede) kuiva, aukeamaton hedelmä, joka sisältää vain yhden siemenen. Kaupallisesti ja arkikielessä nimitetään muunkinlaisia kovia syötäviä paljon rasvaa ja valkuaista sisältäviä hedelmiä tai sellaisen osia pähkinöiksi.
- ongelma tai tehtävä
- Tässä sinulle pähkinä purtavaksi.
- Tuo tehtävä onkin pähkinä purtavaksi.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈpæhkinæ/
- tavutus: päh‧ki‧nä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pähkinä | pähkinät |
| genetiivi | pähkinän | pähkinöiden pähkinöitten (pähkinäin) |
| partitiivi | pähkinää | pähkinöitä |
| akkusatiivi | pähkinä; pähkinän |
pähkinät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pähkinässä | pähkinöissä |
| elatiivi | pähkinästä | pähkinöistä |
| illatiivi | pähkinään | pähkinöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pähkinällä | pähkinöillä |
| ablatiivi | pähkinältä | pähkinöiltä |
| allatiivi | pähkinälle | pähkinöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pähkinänä | pähkinöinä |
| translatiivi | pähkinäksi | pähkinöiksi |
| abessiivi | pähkinättä | pähkinöittä |
| instruktiivi | – | pähkinöin |
| komitatiivi | – | pähkinöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pähkinä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaa1. hedelmä
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaacajoupähkinä, aivopähkinä, cashewpähkinä, hasselpähkinä, jalopähkinä, kolapähkinä, kookospähkinä, koolapähkinä, maapähkinä, muskottipähkinä, parapähkinä, pekaanipähkinä, pistaasipähkinä, pähkinähakki, pähkinäkakku, pähkinälehto, pähkinänakkeli, pähkinänkuori, pähkinänruskea, pähkinänsydän, pähkinänsärkijä, pähkinäntatti, pähkinäpensas, pähkinäpuinen, pähkinäpuu, pähkinärouhe, pähkinäsakset, pähkinäsuklaa, pähkinäöljy, saksanpähkinä, suolapähkinä, vesipähkinä