Katso myös: Siemen
Wikipedia
Katso artikkeli Siemen Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
Siemen

Substantiivi

muokkaa

siemen (32)

  1. (kasvitiede) suvullisesti lisääntyvän kasvin alkio
  2. lähtökohta, alku
    Onhan siinä kieltämättä totuuden siemen.
    Hölmöydestään huolimatta hänen sanoissaan piilee viisauden siemen.
  3. (ylätyyliä) siemenneste
    Mutta Onan tiesi, ettei lasta pidettäisi hänen omanaan, ja aina kun hän makasi kälynsä kanssa, hän antoi siemenensä mennä maahan, ettei antaisi jälkeläisiä veljelleen. (1. Moos. 38)

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsiemen/
  • tavutus: sie‧men

Taivutus

muokkaa

Etymologia

muokkaa

balttilainen laina[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • siemen Kielitoimiston sanakirjassa
  • siemen Tieteen termipankissa
  • Artikkeli 733 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

muokkaa
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 354. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.