Redirect arrow without text.svg
Katso myös: jyva


SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

jyvä (10)

  1. (kasvitiede) heinäkasvin pähkylämäinen hedelmä, joka sisältää yhden siemenen
    Viljanjyviä käytetään ravinnoksi.
  2. ampuma-aseen piipun päällä oleva etutähtäin

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈjyʋæ/
  • tavutus: jy‧vä

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi jyvä jyvät
genetiivi jyvän jyvien
(jyväin)
partitiivi jyvää jyviä
akkusatiivi jyvä;
jyvän
jyvät
sisäpaikallissijat
inessiivi jyvässä jyvissä
elatiivi jyvästä jyvistä
illatiivi jyvään jyviin
ulkopaikallissijat
adessiivi jyvällä jyvillä
ablatiivi jyvältä jyviltä
allatiivi jyvälle jyville
muut sijamuodot
essiivi jyvänä jyvinä
translatiivi jyväksi jyviksi
abessiivi jyvättä jyvittä
instruktiivi jyvin
komitatiivi jyvine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

vanha indoeurooppalainen laina[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

hiekanjyvä, hiekkajyvä, jyväaitta, jyväjemmari, jyväkappa, jyväkuoppa, jyväkuorma, jyväkuurna, jyväkärsäkäs, jyvälaari, jyväluku, jyvämakasiini, jyvämato, jyvämies, jyvämitta, jyvänjalka, jyväpalkka, jyväsato, kahujyvä, kauranjyvä, kultajyvä, maissinjyvä, nisunjyvä, ohranjyvä, riisinjyvä, rukiinjyvä, siemenjyvä, sirkunjyvä, tasajyvä, tiedonjyvä, torajyvä, vehnänjyvä, viljanjyvä

IdiomitMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • jyvä Kielitoimiston sanakirjassa
  • jyvä Tieteen termipankissa
  • jyvä Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 347. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.