Katso myös: jyva
Wikipedia
Katso artikkeli Jyvä Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Jyviä [1]
 
Jyvä [2]

Substantiivi

muokkaa

jyvä (10)

  1. (kasvitiede) heinäkasvin pähkylämäinen hedelmä, joka sisältää yhden siemenen
    Viljanjyviä käytetään ravinnoksi.
  2. ampuma-aseen piipun päällä oleva etutähtäin

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈjyʋæ/
  • tavutus: jy‧vä

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi jyvä jyvät
genetiivi jyvän jyvien
(jyväin)
partitiivi jyvää jyviä
akkusatiivi jyvä;
jyvän
jyvät
sisäpaikallissijat
inessiivi jyvässä jyvissä
elatiivi jyvästä jyvistä
illatiivi jyvään jyviin
ulkopaikallissijat
adessiivi jyvällä jyvillä
ablatiivi jyvältä jyviltä
allatiivi jyvälle jyville
muut sijamuodot
essiivi jyvänä jyvinä
translatiivi jyväksi jyviksi
abessiivi jyvättä jyvittä
instruktiivi jyvin
komitatiivi jyvine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo jyvä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

vanha indoeurooppalainen laina[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

hiekanjyvä, hiekkajyvä, jyväaitta, jyväjemmari, jyväkappa, jyväkuoppa, jyväkuorma, jyväkuurna, jyväkärsäkäs, jyvälaari, jyväluku, jyvämakasiini, jyvämato, jyvämies, jyvämitta, jyvänjalka, jyväpalkka, jyväsato, kahujyvä, kauranjyvä, kultajyvä, maissinjyvä, nisunjyvä, ohranjyvä, riisinjyvä, rukiinjyvä, siemenjyvä, sirkunjyvä, tasajyvä, tiedonjyvä, torajyvä, vehnänjyvä, viljanjyvä

Idiomit

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • jyvä Kielitoimiston sanakirjassa
  • jyvä Tieteen termipankissa
  • jyvä Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
  • Artikkeli 733 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

muokkaa
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 347. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.