ruumen
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
ruumen (32)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈruːmen/
- tavutus: ruu‧men
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ruumen | ruumenet |
| genetiivi | ruumenen | ruumenten ruumenien |
| partitiivi | ruumenta | ruumenia |
| akkusatiivi | ruumen; ruumenen |
ruumenet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ruumenessa | ruumenissa |
| elatiivi | ruumenesta | ruumenista |
| illatiivi | ruumeneen | ruumeniin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ruumenella | ruumenilla |
| ablatiivi | ruumenelta | ruumenilta |
| allatiivi | ruumenelle | ruumenille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ruumenena (ruumenna) |
ruumenina |
| translatiivi | ruumeneksi | ruumeniksi |
| abessiivi | ruumenetta | ruumenitta |
| instruktiivi | – | ruumenin |
| komitatiivi | – | ruumenine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ruumene- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ruumen- | |
Aiheesta muualla muokkaa
- ruumen Kielitoimiston sanakirjassa