Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

akana (12) (monikko akanat)

  1. jyvästä puitaessa irtoava kalvomainen suomu tai muu roska
  2. kyseiset joukkona ajateltuna

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈɑkɑnɑ/
  • tavutus: a‧ka‧na

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi akana akanat
genetiivi akanan akanoiden
akanoitten
(akanain)
partitiivi akanaa akanoita
akkusatiivi akana;
akanan
akanat
sisäpaikallissijat
inessiivi akanassa akanoissa
elatiivi akanasta akanoista
illatiivi akanaan akanoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi akanalla akanoilla
ablatiivi akanalta akanoilta
allatiivi akanalle akanoille
muut sijamuodot
essiivi akanana akanoina
translatiivi akanaksi akanoiksi
abessiivi akanatta akanoitta
instruktiivi akanoin
komitatiivi akanoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo akana-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • akana Kielitoimiston sanakirjassa
  • akana Tieteen termipankissa
  • akana Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.