suomu
Suomi
muokkaa
.jpg)
Substantiivi
muokkaasuomu (1)
- useimpien kalojen ja eräiden muiden eläinten ihoa peittävät sarveisaineesta muodostuneet levyt
- (kasvitiede) eräitä kasvin osia suojaava kuiva, kalvomainen lehti
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈsuomu/
- tavutus: suo‧mu
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | suomu | suomut |
| genetiivi | suomun | suomujen |
| partitiivi | suomua | suomuja |
| akkusatiivi | suomu; suomun |
suomut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | suomussa | suomuissa |
| elatiivi | suomusta | suomuista |
| illatiivi | suomuun | suomuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | suomulla | suomuilla |
| ablatiivi | suomulta | suomuilta |
| allatiivi | suomulle | suomuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | suomuna | suomuina |
| translatiivi | suomuksi | suomuiksi |
| abessiivi | suomutta | suomuitta |
| instruktiivi | – | suomuin |
| komitatiivi | – | suomuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | suomu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaSana lienee syntynyt varhaisemman *suomi-sanan johdoksesta suomus.[1] Vrt. suomia.
- kantauralin *śëme -> kantasuomalainen *soomu lähde?
Käännökset
muokkaa1. useimpien kalojen ja eräiden muiden eläinten ihoa peittävät sarveisaineesta muodostuneet levyt
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaaYhdyssanat
muokkaakalansuomu, kehtosuomu, käpysuomu, peitinsuomu, sarveissuomu, silmusuomu, suomukala, suomuorakas, suomupeite, suomutikkanen
Idiomit
muokkaa- pudota suomut silmiltä — (kuvaannollinen) alkaa nähdä selvästi, nähdä totuus jossakin asiassa
Aiheesta muualla
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.