Wikipedia
Katso artikkeli Lese Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 

Substantiivi

muokkaa

lese (48)[1]

  1. jyvän kuori, siementä ympäröivä kasvikuitu, yleensä jauhettuna lesejauhona; myllyssä viljaa kuorittaessa leseeseen jää jonkin verran siemenen valkuaista
    Leseet ovat vatsaystävällistä kuitua.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈleseˣ/
  • tavutus: le‧se

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lese leseet
genetiivi leseen leseiden
leseitten
partitiivi lesettä leseitä
akkusatiivi lese;
leseen
leseet
sisäpaikallissijat
inessiivi leseessä leseissä
elatiivi leseestä leseistä
illatiivi leseeseen leseisiin
leseihin
ulkopaikallissijat
adessiivi leseellä leseillä
ablatiivi leseeltä leseiltä
allatiivi leseelle leseille
muut sijamuodot
essiivi leseenä leseinä
translatiivi leseeksi leseiksi
abessiivi leseettä leseittä
instruktiivi lesein
komitatiivi leseine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lesee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
leset-

Etymologia

muokkaa

johdos sanasta lestiä, lestä[2]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

kauralese, lesemuro, vehnälese

Aiheesta muualla

muokkaa
  • lese Kielitoimiston sanakirjassa

lese

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä lesen
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä lesen
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä lesen

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 341. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.