Katso myös: søn

Suomi muokkaa

Supistuma muokkaa

son

  1. (murteellinen) se on
    Niin son.

Idiomit muokkaa

  • son moro: erottaessa käytettävä tervehdys (Tampereen murretta)

Substantiivi muokkaa

son (5)

  1. (musiikki) kuubalainen musiikkityyli

Ääntäminen muokkaa

Afrikaans muokkaa

Substantiivi muokkaa

son (monikko sonne)

  1. aurinko

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: son, mon. [ˈsonə]

Englanti muokkaa

Substantiivi muokkaa

son (monikko sons)

  1. poika (sukulaisuussuhteena)

Ääntäminen muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Vieruskäsitteet muokkaa

Espanja muokkaa

Substantiivi muokkaa

son m. (monikko sones)

  1. ääni
  2. melu
  3. uutinen
  4. juoru, huhu
  5. syy, vaikutin
  6. tapa, menetelmä

Etymologia muokkaa

Verbi muokkaa

son

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin monikon 3. persoonan muoto verbistä ser

Koltansaame muokkaa

Pronomini muokkaa

son

  1. (persoonapronomini) hän

Pohjoissaame muokkaa

Pronomini muokkaa

son (gen. su)

  1. (persoonapronomini) hän

Aiheesta muualla muokkaa

  • son Saamelaiskielten etymologisessa tietokannassa Álgussa

Ranska muokkaa

Pronomini muokkaa

son m., sa f. (monikko ses m./f.)

  1. (possessiivinen) hänen ... -nsa/-nsä

Liittyvät sanat muokkaa

  • il, elle (vastaavat persoonapronominit)

Substantiivi muokkaa

son m. (monikko sons[luo])

  1. ääni
  2. (musiikki) sävel
  3. lese
    Les ânes aiment le son.
  4. sahanpuru

Etymologia muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • son Trésor de la langue française informatisé -sanakirjassa (ranskaksi)

Ruotsi muokkaa

Substantiivi muokkaa

son yl. (3) (yks. määr. sonen[luo], mon. epämäär. söner[luo], mon. määr. sönerna[luo])

  1. poika (sukulaisuussuhteena)

Ääntäminen muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • son Svensk ordbokissa SO:ssa (ruotsiksi)

Substantiivi muokkaa

son

  1. (taivutusmuoto) yksikön määräinen muoto sanasta so