SuomiMuokkaa

SupistumaMuokkaa

son

  1. (murteellinen) se on
    Niin son.

IdiomitMuokkaa

  • son moro: erottaessa käytettävä tervehdys (Tampereen murretta)

SanomuksetMuokkaa

  1. Son raaka peli, sano Haakemperi.

SubstantiiviMuokkaa

son (5)

  1. (musiikki) kuubalainen musiikkityyli

ÄäntäminenMuokkaa

AfrikaansMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

son (monikko sonne)

  1. aurinko

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: son, mon. [ˈsonə]

EnglantiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

son (monikko sons)

  1. poika (sukulaisuussuhteena)

ÄäntäminenMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

VieruskäsitteetMuokkaa

EspanjaMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

son m. (monikko sones)

  1. ääni
  2. melu
  3. uutinen
  4. juoru, huhu
  5. syy, vaikutin
  6. tapa, menetelmä

EtymologiaMuokkaa

VerbiMuokkaa

son

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin monikon 3. persoonan muoto verbistä ser

KoltansaameMuokkaa

PronominiMuokkaa

son

  1. (persoonapronomini) hän

PohjoissaameMuokkaa

PronominiMuokkaa

son (gen. su)

  1. (persoonapronomini) hän

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • son Saamelaiskielten etymologisessa tietokannassa Álgussa

RanskaMuokkaa

PronominiMuokkaa

son m., sa f. (monikko ses m./f.)

  1. (possessiivinen) hänen ... -nsa/-nsä

Liittyvät sanatMuokkaa

  • il, elle (vastaavat persoonapronominit)

SubstantiiviMuokkaa

son m. (monikko sons)

  1. ääni
  2. (musiikki) sävel
  3. lese
    Les ânes aiment le son.
  4. sahanpuru

EtymologiaMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • son Trésor de la langue française informatisé -sanakirjassa

RuotsiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

son yl. (3) (yks. määr. sonen, mon. epämäär. söner, mon. määr. sönerna)

  1. poika (sukulaisuussuhteena)

ÄäntäminenMuokkaa