Katso myös: søn

Supistuma

muokkaa

son

  1. (murteellinen) se on
    Niin son.

Idiomit

muokkaa
  • son moro: erottaessa käytettävä tervehdys (Tampereen murretta)

Substantiivi

muokkaa

son (5)

  1. (musiikki) kuubalainen musiikkityyli

Ääntäminen

muokkaa

Afrikaans

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

son (monikko sonne)

  1. aurinko

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: son, mon. [ˈsonə]

Englanti

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

son (monikko sons)

  1. poika (sukulaisuussuhteena)

Ääntäminen

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Vieruskäsitteet
muokkaa

Espanja

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

son m. (monikko sones)

  1. ääni
  2. melu
  3. uutinen
  4. juoru, huhu
  5. syy, vaikutin
  6. tapa, menetelmä

Etymologia

muokkaa

son

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin monikon 3. persoonan muoto verbistä ser

Koltansaame

muokkaa

Pronomini

muokkaa

son

  1. (persoonapronomini) hän

Pohjoissaame

muokkaa

Pronomini

muokkaa

son (gen. su)

  1. (persoonapronomini) hän

Aiheesta muualla

muokkaa
  • son Saamelaiskielten etymologisessa tietokannassa Álgussa

Ranska

muokkaa

Pronomini

muokkaa

son m., sa f. (monikko ses m./f.)

  1. (possessiivinen) hänen ... -nsa/-nsä

Liittyvät sanat

muokkaa
  • il, elle (vastaavat persoonapronominit)

Substantiivi

muokkaa

son m. (monikko sons[luo])

  1. ääni
  2. (musiikki) sävel
  3. lese
    Les ânes aiment le son.
  4. sahanpuru

Etymologia

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • son Trésor de la langue française informatisé ‑sanakirjassa (ranskaksi)

Ruotsi

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

son yl. (3) (yks. määr. sonen[luo], mon. epämäär. söner[luo], mon. määr. sönerna[luo])

  1. poika (sukulaisuussuhteena)

Ääntäminen

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • son Svensk ordbokissa SO:ssa (ruotsiksi)

Substantiivi

muokkaa

son

  1. (taivutusmuoto) yksikön määräinen muoto sanasta so