son

Katso myös: søn

Suomi

Supistuma

son

1. (murteellinen) se on

   Niin son.

Idiomit

• son moro: erottaessa käytettävä tervehdys (Tampereen murretta)

Substantiivi

son (5)

1. (musiikki) kuubalainen musiikkityyli

Ääntäminen

• IPA: ˈso̞n

Afrikaans

Substantiivi

son (monikko sonne)

1. aurinko

Ääntäminen

• IPA: son, mon. [ˈsonə]

Englanti

Substantiivi

son (monikko sons)

1. poika (sukulaisuussuhteena)

Ääntäminen

• IPA: sʌn

Liittyvät sanat

• son-in-law

Vieruskäsitteet

• daughter

Espanja

Substantiivi

son m. (monikko sones)

1. ääni
2. melu
3. uutinen
4. juoru, huhu
5. syy, vaikutin
6. tapa, menetelmä

Etymologia

• latinan sanasta sonus (DRAE)

Verbi

son

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin monikon 3. persoonan muoto verbistä ser

Koltansaame

Pronomini

son

1. (persoonapronomini) hän

Pohjoissaame

Pronomini

son (gen. su)

1. (persoonapronomini) hän

Aiheesta muualla

• son Saamelaiskielten etymologisessa tietokannassa Álgussa

Ranska

Pronomini

son m., sa f. (monikko ses m./f.)

1. (possessiivinen) hänen ... -nsa/-nsä

Liittyvät sanat

• il, elle (vastaavat persoonapronominit)

Substantiivi

son m. (monikko sons[luo])

1. ääni
2. (musiikki) sävel
3. lese

   Les ânes aiment le son.

4. sahanpuru

Etymologia

• latinan sanasta sonus

Aiheesta muualla

• son Trésor de la langue française informatisé -sanakirjassa (ranskaksi)

Ruotsi

Substantiivi

son yl. (3) (yks. määr. sonen[luo], mon. epämäär. söner[luo], mon. määr. sönerna[luo])

1. poika (sukulaisuussuhteena)

Ääntäminen

• IPA: soːn

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• styvson

Aiheesta muualla

• son Svensk ordbokissa SO:ssa (ruotsiksi)

Substantiivi

son

1. (taivutusmuoto) yksikön määräinen muoto sanasta so