syy
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaasyy (18)
- jonkin aiheuttava seikka
- Kolarin syy oli kuljettajan väsymys.
- tarkoitus, asia, jonka vuoksi jotakin tehdään, vaikutin, motiivi
- Mikä oli mylväisyn syy?
- kielteinen asia, jonka voidaan katsoa johtuneen jostakusta, vika
- Usein nainen kuitenkin ajattelee, että väkivalta on hänen syynsä.
- Ei ole minun syyni, että myöhästyit.
- puussa tai muussa materiaalissa oleva yksittäinen erottuva raita
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈsyː/, [ˈsʷyː]
- tavutus: syy
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | syy | syyt |
| genetiivi | syyn | syiden syitten |
| partitiivi | syytä | syitä |
| akkusatiivi | syy; syyn |
syyt |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | syyssä | syissä |
| elatiivi | syystä | syistä |
| illatiivi | syyhyn | syihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | syyllä | syillä |
| ablatiivi | syyltä | syiltä |
| allatiivi | syylle | syille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | syynä | syinä |
| translatiivi | syyksi | syiksi |
| abessiivi | syyttä | syittä |
| instruktiivi | – | syin |
| komitatiivi | – | syine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | syy- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaSyy on suomensukuisissa kielissä omaperäinen sana, joka on tarkoittanut alun perin ’säiettä’, kuten sanassa lihassyy. Sanalle on kehittynyt myös toinen merkitys ’aiheuttaja’. Merkityksen muunnoksen selittää käsitys, että aiheuttaja löytyy ikään kuin jälkiä tai johtolankaa, siis säiettä seuraamalla.
Käännökset
muokkaa1. aiheuttaja
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- adjektiivit: syinen, syytön
- substantiivit: syyllinen
- verbit: syyllistyä, syyllistää, syyttää, syytää