SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

peruste (48)

  1. jollekin päätökselle annettu perustelu, syy tai oikeutus jonkin päätöksen tekemiseen
    Millä perusteella sinun lähetettiin lääkärin vastaanotolle?
  2. (monikossa) alkeet
    geometrian perusteet

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈperust̪eˣ/
  • tavutus: pe‧rus‧te

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi peruste perusteet
genetiivi perusteen perusteiden
perusteitten
partitiivi perustetta perusteita
akkusatiivi peruste;
perusteen
perusteet
sisäpaikallissijat
inessiivi perusteessa perusteissa
elatiivi perusteesta perusteista
illatiivi perusteeseen perusteisiin
perusteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi perusteella perusteilla
ablatiivi perusteelta perusteilta
allatiivi perusteelle perusteille
muut sijamuodot
essiivi perusteena perusteina
translatiivi perusteeksi perusteiksi
abessiivi perusteetta perusteitta
instruktiivi perustein
komitatiivi perusteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo perustee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
perustet-

EtymologiaMuokkaa

Wolmar Schildtin vuonna 1846 käyttöön ottama uudissana[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

alkuperuste, arvioimisperuste, arvioperuste, arvosteluperuste, järkiperuste, korvausperuste, koventamisperuste, laskuperuste, luokitteluperuste, luokitusperuste, maksuperuste, palkkaperuste, rangaistusperuste, syyteperuste, valintaperuste, veroperuste, verotusperuste, vertausperuste

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. 5. painos. Helsinki: WSOY, 2011.