perustelu
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- asiaan kerrotut perusteet, syyt ja mahdolliset taustatiedot; perusteiden esittäminen
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈperusˌt̪elu/
- tavutus: pe‧rus‧te‧lu
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | perustelu | perustelut |
genetiivi | perustelun | perustelujen perusteluiden perusteluitten |
partitiivi | perustelua | perusteluita perusteluja |
akkusatiivi | perustelu; perustelun |
perustelut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | perustelussa | perusteluissa |
elatiivi | perustelusta | perusteluista |
illatiivi | perusteluun | perusteluihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | perustelulla | perusteluilla |
ablatiivi | perustelulta | perusteluilta |
allatiivi | perustelulle | perusteluille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | perusteluna | perusteluina |
translatiivi | perusteluksi | perusteluiksi |
abessiivi | perustelutta | perusteluitta |
instruktiivi | – | perusteluin |
komitatiivi | – | perusteluine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | perustelu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaa- verbi perustella + johdin -u
Käännökset
muokkaa1. asiaan kerrotut perusteet, taustatiedot; perusteiden esittäminen
|
Aiheesta muualla
muokkaa- perustelu Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2