perustus

Suomi

Perustus

Substantiivi

perustus (39)

1. rakennuksen tai muun teknisen rakennelman osa, jonka tarkoituksena on välittää ja sovittaa rakenteelle tulevat kuormat rakennusalustalle
2. (kuvaannollisesti) lähtökohta, pohja

   Liberaalin demokratian perustukset järkkyvät. (is.fi 2013)

Ääntäminen

• IPA: /ˈperust̪us/
• tavutus: pe‧rus‧tus

Käännökset

1. rakennuksen perustus

englanti: foundation espanja: cimiento m. italia: fondamenta f. ranska: fondations f.

ruotsi: grund saksa: Grundlage, Fundament unkari: alap venäjä: фундамент, основание

2. lähtökohta

englanti: foundation, basis espanja: cimiento m., base f., fundamento m. italia: base f., fondamento m.

ranska: bases f., fondements m. ruotsi: grundval

Liittyvät sanat

• kivijalka
• perustaminen
• peruste
• sokkeli

Yhdyssanat

harkkoperustus, multiaisperustus, perustuskuoppa, perustuslaki, perustustyö

Aiheesta muualla

• perustus Kielitoimiston sanakirjassa
• perustus Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkeli 391 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Latina

Verbi

perustus m., perusta f., perustum n.

1. (taivutusmuoto) partisiipin perfekti verbistä perūrō

Taivutus

yksikkö					monikko
sijamuoto	maskuliini	feminiini	neutri		sijamuoto	maskuliini	feminiini	neutri
nominatiivi	perustus	perusta	perustum		nominatiivi	perustī	perustae	perusta
akkusatiivi	perustum	perustam	perustum		akkusatiivi	perustōs	perustās	perusta
genetiivi	perustī	perustae	perustī		genetiivi	perustōrum	perustārum	perustōrum
datiivi	perustō	perustae	perustō		datiivi	perustīs	perustīs	perustīs
ablatiivi	perustō	perustā	perustō		ablatiivi	perustīs	perustīs	perustīs