lähtökohta
SuomiMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
lähtökohta (10)
- kohta, josta jokin lähtee tai alkaa
- (kuvaannollisesti) se, mihin jokin perustuu; alkuperäinen kanta, hypoteesi tai premissi
- tutkimuksen lähtökohta
- näistä lähtökohdista on vaikeata saavuttaa kompromissia
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: /ˈlæht̪øˌkoht̪ɑ/
- tavutus: läh‧tö‧koh‧ta
TaivutusMuokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lähtökohta | lähtökohdat |
| genetiivi | lähtökohdan | lähtökohtien (lähtökohtain) |
| partitiivi | lähtökohtaa | lähtökohtia |
| akkusatiivi | lähtökohta; lähtökohdan |
lähtökohdat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lähtökohdassa | lähtökohdissa |
| elatiivi | lähtökohdasta | lähtökohdista |
| illatiivi | lähtökohtaan | lähtökohtiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lähtökohdalla | lähtökohdilla |
| ablatiivi | lähtökohdalta | lähtökohdilta |
| allatiivi | lähtökohdalle | lähtökohdille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lähtökohtana | lähtökohtina |
| translatiivi | lähtökohdaksi | lähtökohdiksi |
| abessiivi | lähtökohdatta | lähtökohditta |
| instruktiivi | – | lähtökohdin |
| komitatiivi | – | lähtökohtine- + omistusliite |
EtymologiaMuokkaa
yhdyssana sanoista lähtö ja kohta
KäännöksetMuokkaa
2. se, mihin jokin perustuu
|
|
Liittyvät sanatMuokkaa
Aiheesta muuallaMuokkaa
- lähtökohta Kielitoimiston sanakirjassa