lähtökohta

Suomi

Substantiivi

lähtökohta (10)

kohta, josta jokin lähtee tai alkaa
(kuvaannollisesti) se, mihin jokin perustuu; alkuperäinen kanta, hypoteesi tai premissi
tutkimuksen lähtökohta

näistä lähtökohdista on vaikeata saavuttaa kompromissia

Ääntäminen

IPA: /ˈlæht̪øˌkoht̪ɑ/
tavutus: läh‧tö‧koh‧ta

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	lähtökohta	lähtökohdat
genetiivi	lähtökohdan	lähtökohtien (lähtökohtain)
partitiivi	lähtökohtaa	lähtökohtia
akkusatiivi	lähtökohta; lähtökohdan	lähtökohdat
sisäpaikallissijat
inessiivi	lähtökohdassa	lähtökohdissa
elatiivi	lähtökohdasta	lähtökohdista
illatiivi	lähtökohtaan	lähtökohtiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	lähtökohdalla	lähtökohdilla
ablatiivi	lähtökohdalta	lähtökohdilta
allatiivi	lähtökohdalle	lähtökohdille
muut sijamuodot
essiivi	lähtökohtana	lähtökohtina
translatiivi	lähtökohdaksi	lähtökohdiksi
abessiivi	lähtökohdatta	lähtökohditta
instruktiivi	–	lähtökohdin
komitatiivi	–	lähtökohtine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	lähtökohda-
vahva vartalo	lähtökohta-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

yhdyssana sanoista lähtö ja kohta

Käännökset

2. se, mihin jokin perustuu

ruotsi: utgångspunkt

saksa: Ausgangspunkt m.

Liittyvät sanat

Aiheesta muualla

lähtökohta Kielitoimiston sanakirjassa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=lähtökohta&oldid=4187336”