premissi
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
premissi (5)
- ehto, lähtökohta, rajoitus, edellytys
- (logiikka) päättelyn aluksi tunnettu asia, joista voi johtaa johtopäätöksiä
- Deduktiossa premisseistä eli edellytyksistä johdetaan konkluusio eli johtopäätös.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈpremisːi/
- tavutus: pre‧mis‧si
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | premissi | premissit |
| genetiivi | premissin | premissien (premissein) |
| partitiivi | premissiä | premissejä |
| akkusatiivi | premissi; premissin |
premissit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | premississä | premisseissä |
| elatiivi | premissistä | premisseistä |
| illatiivi | premissiin | premisseihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | premissillä | premisseillä |
| ablatiivi | premissiltä | premisseiltä |
| allatiivi | premissille | premisseille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | premissinä | premisseinä |
| translatiivi | premissiksi | premisseiksi |
| abessiivi | premissittä | premisseittä |
| instruktiivi | – | premissein |
| komitatiivi | – | premisseine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | premissi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |