edellytys
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
edellytys (39)
- ehto jonkin tapahtumiselle
- (oikeustiede) sopimuksessa tai muussa oikeustoimessa ilmenevä asia tai seikka, jota ilman toinen asia ei voi toteutua, vaikka tällaista ehtoa ei ole sisällytetty oikeustoimeen; edellytys on itsenäinen oikeudellinen tosiseikka, joka ilmenee oikeustoimen sisällön lisänä
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈedelˌlyt̪ys/
- tavutus: e‧del‧ly‧tys
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | edellytys | edellytykset |
| genetiivi | edellytyksen | edellytysten edellytyksien |
| partitiivi | edellytystä | edellytyksiä |
| akkusatiivi | edellytys; edellytyksen |
edellytykset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | edellytyksessä | edellytyksissä |
| elatiivi | edellytyksestä | edellytyksistä |
| illatiivi | edellytykseen | edellytyksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | edellytyksellä | edellytyksillä |
| ablatiivi | edellytykseltä | edellytyksiltä |
| allatiivi | edellytykselle | edellytyksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | edellytyksenä | edellytyksinä |
| translatiivi | edellytykseksi | edellytyksiksi |
| abessiivi | edellytyksettä | edellytyksittä |
| instruktiivi | – | edellytyksin |
| komitatiivi | – | edellytyksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | edellytykse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
edellytys- | |
Käännökset muokkaa
1. yleiskieli
|
2. oikeustiede
|
|
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
Alakäsitteet muokkaa
- laillinen edellytys
- objektiivinen edellytys
- puuttuva edellytys
- rauennut edellytys
- subjektiivinen edellytys
- tyypillinen edellytys
- väärä edellytys
- yhteinen edellytys
Yhdyssanat muokkaa
edellytysoppi, perusedellytys, toimintaedellytys
Aiheesta muualla muokkaa
- edellytys Kielitoimiston sanakirjassa