objektiivinen edellytys

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

objektiivinen edellytys

  1. (velvoiteoikeus) edellytys, jota oikeustoimen osapuolet eivät ole pitäneet lainkaan tarpeellisena mainita, vaan ovat katsoneet sen itsestään selväksi

Käännökset muokkaa