ehto

Suomi

Substantiivi

ehto (1-F)

1. velvoite tehdä jotain toisen asian saavuttamiseksi

   Teen sen sillä ehdolla, että autat minua.

2. (oikeustiede) sopimuksen osa tai varauma tekemisistä

   Tämä sopimusehto määrittää velvollisuutesi.

   Tämän ehdon nojalla lainhuudatus jää ostajan maksettavaksi.

3. (ohjelmointi) lauseke, joka evaluoituu totuusarvoksi

   Kaikki ohjelmointikielet eivät tue moniosaisia ehtolauseita.

4. (vain paikallissijoissa) ehdokkaana vaalissa, kandidaattina

   Olla ehdolla presidentinvaaleissa.

5. (monikollinen) velvoitus suorittaa kesäloman aikana hyväksyttävä suoritus jostain aineesta, tai jäädä luokalle

   saada ehdot ruotsista

Ääntäminen

• IPA: /ˈeht̪o/
• tavutus: eh‧to

Käännökset

1. sopimuksen osa

englanti: terms, stipulation, condition ido: kondiciono inarinsaame: iähtu italia: condizione f.

ranska: condition f., terme m. romania: condiţie f. saksa: Bedingung f. viro: tingimus

2. tietotekniikka

englanti: condition

turkki: şart

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: ehdollinen, -ehtoinen
• adverbit: ehdolla, ehdotta
• substantiivit: ehdokas, ehtolainen
• verbit: ehdollistaa, ehdottaa

Yhdyssanat

avioehto, ehdollepano, ehdonvalta, ehtolause, ehtotapa, elinehto, elämänehto, indeksiehto, kauppaehto, kelpoisuusehto, korkoehto, lainaehto, lakkoehto, lisäehto, luottoehto, maksuehto, minimiehto, myyntiehto, määräehto, rauhanehto, reunaehto, suosituimmuusehto, tilausehto, toimitusehto, työehto, vakuutusehto, virkaehto, vuokraehto, vähimmäisehto

Aiheesta muualla

• ehto Kielitoimiston sanakirjassa
• ehto Tieteen termipankissa
• Artikkeli 103 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa