Substantiivi

muokkaa

ehto (1-F)

  1. velvoite tehdä jotain toisen asian saavuttamiseksi
    Teen sen sillä ehdolla, että autat minua.
  2. (oikeustiede) sopimuksen osa tai varauma tekemisistä
    Tämä sopimusehto määrittää velvollisuutesi.
    Tämän ehdon nojalla lainhuudatus jää ostajan maksettavaksi.
  3. (ohjelmointi) lauseke, joka evaluoituu totuusarvoksi
    Kaikki ohjelmointikielet eivät tue moniosaisia ehtolauseita.
  4. (vain paikallissijoissa) ehdokkaana vaalissa, kandidaattina
    Olla ehdolla presidentinvaaleissa.
  5. (monikollinen) velvoitus suorittaa kesäloman aikana hyväksyttävä suoritus jostain aineesta, tai jäädä luokalle
    saada ehdot ruotsista

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈeht̪o/
  • tavutus: eh‧to

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ehto ehdot
genetiivi ehdon ehtojen
partitiivi ehtoa ehtoja
akkusatiivi ehto;
ehdon
ehdot
sisäpaikallissijat
inessiivi ehdossa ehdoissa
elatiivi ehdosta ehdoista
illatiivi ehtoon ehtoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ehdolla ehdoilla
ablatiivi ehdolta ehdoilta
allatiivi ehdolle ehdoille
muut sijamuodot
essiivi ehtona ehtoina
translatiivi ehdoksi ehdoiksi
abessiivi ehdotta ehdoitta
instruktiivi ehdoin
komitatiivi ehtoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo ehdo-
vahva vartalo ehto-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

avioehto, ehdollepano, ehdonvalta, ehtolause, ehtotapa, elinehto, elämänehto, indeksiehto, kauppaehto, kelpoisuusehto, korkoehto, lainaehto, lakkoehto, lisäehto, luottoehto, maksuehto, minimiehto, myyntiehto, määräehto, rauhanehto, reunaehto, suosituimmuusehto, tilausehto, toimitusehto, työehto, vakuutusehto, virkaehto, vuokraehto, vähimmäisehto

Aiheesta muualla

muokkaa
  • ehto Kielitoimiston sanakirjassa
  • ehto Tieteen termipankissa
  • Artikkeli 103 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa