avioehto

Katso artikkeli Avioehto Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

avioehto (1)

aviopuolisoiden sopimus omaisuuden jaosta erotilanteessa

Ääntäminen

IPA: /ˈɑʋioˌeht̪o/
tavutus: a‧vi‧o‧eh‧to

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	avioehto	avioehdot
genetiivi	avioehdon	avioehtojen
partitiivi	avioehtoa	avioehtoja
akkusatiivi	avioehto; avioehdon	avioehdot
sisäpaikallissijat
inessiivi	avioehdossa	avioehdoissa
elatiivi	avioehdosta	avioehdoista
illatiivi	avioehtoon	avioehtoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	avioehdolla	avioehdoilla
ablatiivi	avioehdolta	avioehdoilta
allatiivi	avioehdolle	avioehdoille
muut sijamuodot
essiivi	avioehtona	avioehtoina
translatiivi	avioehdoksi	avioehdoiksi
abessiivi	avioehdotta	avioehdoitta
instruktiivi	–	avioehdoin
komitatiivi	–	avioehtoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	avioehdo-
vahva vartalo	avioehto-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

yhdyssana sanoista avio ja ehto

Käännökset

1. Aviopuolisoiden sopimus omaisuuden jaosta erotilanteessa.

englanti: prenuptial agreement
norja: ektepakt m., f.
ranska: contrat de mariage m.

ruotsi: äktenskapsförord
saksa: Ehevertrag m.

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

avioehtosopimus

Aiheesta muualla

avioehto Kielitoimiston sanakirjassa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=avioehto&oldid=4173856”